OK: Let’s talk about good times and bad times. It’s a common belief that we have some moral progress, some social progress, some political progress. But looking at the twentieth century it seems that it was the cruelest century of them all. It’s unbelievable what people did to other people and what we still do to animals. We’ve actually built concentration camps for cows and chickens who live only to be killed and it structures their entire lives. Do you believe in social or moral progress? Or maybe you disagree with what I’ve just said and you don’t think that the picture is so dark?
DFW: It is certainly true that as technology has progressed and economic mechanisms have progressed, it is increasingly possible to perpetrate terrible, terrible cruelties on other human beings and on animals. You and I, I think, agree that one of the great unspoken horrors of modern capitalism is the phenomenon of what’s known as “factory farming.” Here in America, because it’s cheapest, animals are raised in such large numbers, in such close captivity, in such miserable conditions that if you assume that they have nervous system and are capable of suffering, it is the great horror of America right now. It’s not a view that most Americans are very interested in—most Americans believe that there’s a moral hierarchy and the needs of people come first.
‘A Frightening Time in America’: An Interview with David Foster Wallace, The New York Review of Books
Olen ajatellut tätä paljon. Nykyään syön jonkun verran lihaa, mutta olin seitsemän vuotta syömättä punaista lihaa ja kanaa. Uudelleen aloittamiselle ei ollut mitään suurempaa syytä. Nyt kirjoittaessani yritän ajatella jotain erityisesti mieleen jäänyttä liharuokaa viimeisen vuoden ajalta: lähimmäksi pääsee ehkä Ivalossa pari kuukautta sitten syömäni lehtipihvi. 85% ravinnostani on kuitenkin edelleen muuta kuin lihaa.
Lihan syömisessä ongelmana on myös vähänkin enemmän "jalostettuihin" tuotteisiin lisätty kama (minkä tietysti voi välttää syömällä prosessoimatonta lihaa), mutta toisaalta, mikä vika on kamarassa? Koko jutun taustalla on myös tietenkin se, että ihmiset ovat etääntyneet ruoan tuotannosta: suurin osa ravinnosta ostetaan valmiina yksittäispakattuina tuotteina.
Paljon kysymyksiä, vähän todellisia vaihtoehtoja, näillä elintavoilla. Onko minulla vähintään neljä ylimääräistä tuntia viikossa käytettävissä tuoreemman ja terveellisemmän ravinnon hankkimiseen ja valmistamiseen? Riippuu siitä millä viikolla kysytte: olenko kiireinen vai (liiankin) omissa oloissani käytännössä toimettomana viihtyvä?
Ja mitä ostaisin, mistä ja miten sen valmistaisin? Tästä tulee (liian) helposti uusi harrastus: pitää ostaa uudet pannut ja kattilat, leikkuuveitset pitää uusia. (Itse käytän nykyään ruotsalaisten lahjaa Suomen väkivallantekijöille, Mora-puukkoa.)
(Ja tämä pätkä ei edes vielä käsitellyt juurikaan sitä moraalista ongelmaa: onko oikein että tehtailemme toisia tuntevia olentoja vain tyydyttämään omia [turhia] tarpeitamme? Lukekaa DFWn Gourmet Magazinessa julkaistu artikkeli Consider The Lobster, se löytyy myös Gourmet Magazinen kotisivuilta. So much trouble in the world..):
Or what about this one: Is it not possible that future generations will regard our own present agribusiness and eating practices in much the same way we now view Nero’s entertainments or Aztec sacrifices? My own immediate reaction is that such a comparison is hysterical, extreme—and yet the reason it seems extreme to me appears to be that I believe animals are less morally important than human beings and when it comes to defending such a belief, even to myself, I have to acknowledge that (a) I have an obvious selfish interest in this belief, since I like to eat certain kinds of animals and want to be able to keep doing it, and (b) I have not succeeded in working out any sort of personal ethical system in which the belief is truly defensible instead of just selfishly convenient.
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
