You might be interested in the conversation going on in this thread. The idea behind your quotation isn't that we need to do better at communicating our intentions. It's that no matter what we do, others won't know what's going on in our heads; all they have to go on is our behavior. So if, for example, you can't go to your friend's birthday party because you have to work late, you'll know how much you wanted to be there and how your awful boss would fire you if you went and how your not going pains you. All she'll know is that you weren't at her party, and she may assume that if you really cared about her, you'd have found a way to be there. There isn't really a way to bridge that gap, because we can't get inside one another's heads. All we can do is try to communicate our thoughts and feelings to people we care about, and hope that they love us enough to understand that we can't always live up to our ideals. And we can try to keep in mind that other people are, just like us, doing the best they can.
Ask Metafilter
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Laitoin uuden vuoden vieton suunnitelmat uusiksi, en lähtenyt suunnitellulle mökkireissulle. Ajatuksena on lukea ennen joulua ostetut kirjat (Hanif Kureishin novellikokoelma Midnight All Day, Jarkko Laineen Valitut runot, muutama Frank McCourt, muutama Elmore Leonard, A.C. Clarken novellikokoelma, postissa takaisin myyjälle revenneiden osoitetietojen takia menneet Hemingwayn kootut novellit), nukkua paljon, viettää pitkiä aamu- ja iltapäiviä. Katsoa leffoja, kuten eilen yksi parhaista elokuvista ikinä, Emir Kusturican Underground, josta kuva yllä. Lomailua, ei suuria kriisejä, unista oleskelua?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Jouluaattoiltana seisomme ystäväni oven takana rappukäytävässä. Ovikellon äänen jälkeen kuuluu jotain puhetta ja hirveää ryminää, sen jälkeen ei mitään. Päästyämme sisään käy ilmi että asunnon haltija oli tulossa aukaisemaan ovea, mutta kaatui eteisen lattialla ja löi päänsä imuriin. Nyt kaatunut itkee ja suurin osa porukasta sählää hänen ympärillään. Istun nojatuoliin keittiössä ja kaadan itselleni punaviiniä.
Suurin osa seurueesta lähtee käyttämään langennutta päivystyksessä, joten tätä päätöstä seuraa nopea hässäkkä: taksin tilaamista, astian etsimistä jotta he saavat punaviiniä mukaansa; vaatteiden, lompakoiden ja puhelimien hakemista ja löytämistä. Me jäämme pitämään seuraa kissalle ja odottelemaan juhlien jatkumista.
Makaamme television edessä viinilasit kädessä jutellen, kun muu porukka palaa yllättävän lyhyeltä reissultaan: äänekäs kaatuneemme oli allekirjoittanut vastuuvapauslomakkeensa ja näin ollen seurue pääsi jatkamaan juhlintaansa.
Nyt muutama päivä töitä ja pitkä viikonloppu. Tuntuu siltä, että tekisi hyvää viettää pari päivää kotona, lueskellen ja nukkuen, joten luultavasti en lähde uuden vuoden tienoilla mihinkään. Pakollisia juhlapäiviä ja niin edelleen?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Siis täällä. Kuunteluun meni.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
En aio viettää joulua. Jouluperinteet eivät tunnu omilta kun en ole viettämässä pyhiä perhepiirissä, mutta muutaman suunnilleen samanhenkisen ystävän kanssa aiomme istua iltaa, kokkailla ja saunoa. Suurimman kosketuksen yleiseen jouluhälinään saanen tänään ruokakaupassa. Mutta silti, on mukava saada tekosyy viettää rauhallista iltaa hyvien ihmisten seurassa.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Ai nyt on jouluviikko? No helvetti. Siitä lisää vielä ennen joulua. Vietän viimeistä kesälomapäivääni (en tehden toisia töitä kuten pitäisi vaan) etsien erästä osuvaa tekstiä, joka käsitteli sitä, kuinka oman pään sisällä seikkailun aiheuttamat ongelmat voivat johtua siitä, että henkilö "harrastaa liikaa" toisten ihmisten ajatusten miettimistä/läpikäymistä (lukeminen, internet jne.), eikä ole tarpeeksi yhteydessä omaan käsillä kosketeltavaan reaalitodellisuuteensa. Ja löysinkin sen:
Increase your ratio of direct experience over processed simulations of experience. Movies, television, much of the internet, yes even books, are about simulating aspects of experience through abstractions like language, symbols and images. There's nothing intrinsically wrong with this but it is essentially consuming the thoughts of others as a substitute for existing in the flow of firsthand experience. Eventually you have nothing to think about other than thoughts, and then thoughts about thoughts... There comes to be no balanced ground to return to. It is a lot easier to get out of the snare of ungovernable thought when you're inside the stream of unmediated experience.
Kannattaa lukea koko juttu. Olen miettinyt tätä ennenkin. Ja vaikka olenkin ymmärtänyt saamistani neuvoista sen, että asioiden fyysinen tekeminen auttaa, en ole aiemmin kuullut yhtä hyviä perusteluja sille miksi.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Voodoota ja törkyä Las Vegasissa, särökitaroita viidakossa, vanhaa kunnon rokkikaahausta ja hurjaa garagebluesia ja siinä rajalla että pelottaako, vittu rock-musiikkia, helvetin tyylikkäitä miehiä, baarin rakenteiden lievähköä pahoinpitelyä, kitaroiden seinään heittelyä lavan poikki. Eli Knucklebone Oscarin keikka. Kannattaa varoa. Huh. Aika vitun psykoottista. Noin se pitää vetää. Uusi kitaristinsa, muun muassa Morleysta tuttu Viinamäki, höysti feisbuukissa, lupaili rouheaa menoa, mutta yllätyin vaikka bändi on tullut tsekattua joskus aikoinaan, meiningin imu oli aivan käsittämätön. Menkääpä. Takaan että pääsette pois comfort zoneltanne.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Ehkä tarina tapahtumattomasta tilanteesta, sanomattomasta lauseesta. Jätin tekemättä, kaduin, en mennyt, en uskaltanut. Merkitsin muistiin mutta en kirjoittanut mitä ajattelin.
Kaiken tapahtuneen jälkeen on paremmin, tiesin, kun kuljin pois omalta tilaltani, tummia rantoja pitkin, tuulta ja märkää nurmea, pimeyttäkin ja välillä tuntematonta, mutta missään vaiheessa ei yksinäistä.
Löydettyjä tarinoita. Ehkä siksi on olemassa onnellisuutta, toivoa. Jännitystä, veren kohinaa, tuulta kasvoilla. Ja toivottavasti lisää tarinoita.
syksy 2009
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
