Olen ollut allapäin, enkä ole pystynyt keskittymään mihinkään. Se johtuu Siitä Yhdestä Jutusta, joka on nyt lopullisesti ohi, luulen. Ehkä sain uuden ystävän, on vielä liian aikaista arvioida sitäkään. Olen pettynyt itseeni. Mikä hieno fiilis. Eilen kävin ensimmäistä kertaa viikkoon ihmisten ilmoilla, istuin kahvilassa ja luin, join muutaman kupin teetä, sielläkin oli rauhaton olo. Kotona kuljen ympäri asuntoa ja koitan tehdä neljää asiaa kerralla.

Välillä on päiviä, jolloin mikään ei huvita, ei pysty keskittymään lukemiseen, ei kirjoittamiseen. Silloin on parasta streamata Netflixistä jotain tyhjänpäiväistä, käydä kävelyllä valoisaan aikaan, pestä pyykkiä. Kerätä kirjaprojektin kymmenet tekstitiedostot ja muistiinpanot yhteen tiedostoon, miettiä rakennetta ja lukuja, värkätä pari tuntia niin että tuntuu että on tehnyt edes jotain. Laittaa aikaisin nukkumaan.

Pienten kiitollisuudenaiheiden miettiminen ja listaaminen auttaa. Myös sen muistaminen, että tämäkin menee ohi. Pienten asioiden tekeminen, oman ympäristön parantaminen mahdollisuuksien ja voimien mukaan. Terapiakirjoittaminen. Syvään hengittely. Ihmisten kanssa keskustelu (mitä teen itse – ainakin tärkeistä asioista – aivan liian vähän).

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 ► ►|