Huh. Ilmassa on charmia, eikö vain?
(Ja jääkaapissani on kuusi pulloa kuohuviiniä kylmenemässä, vieraat tulevat parin tunnin päästä, nyt istun rommipaukun kanssa ja odotan.)
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Ja istun täysin pimeässä huoneessa, pihalta tulee vain vähän oranssia katuvaloa. Lapset olivat pystyttäneet sinne kaksi metrin mittaista lumiukkoa, kaksi oikeaa vanhanaikaista lumiukkoa, hiiltä nappeina, silminä ja suuna. Mielessä juuri äsken loppunut Coenin veljesten A Serious Man, eihän elokuva voi olla huono jos sen soundtrackilla on Somebody to Love, tietokoneen kaiuttimet soittavat The Decembristsin melko tasan vuosi sitten ilmestynyttä uusinta, jota en ole jostain syystä aiemmin kuullut. Bändi on löytänyt herkistelynsä lisäksi oikein kunnon rokkisäröt. Monipuolista. Hyvää.
Nollakeli tuntuu ihan kesältä; pipon ja lapaset voi jättää reppuun, iltapäivästä pitää kävellä takki auki, siitä eivät keski-iän ylittäneet naiset pidä, katsovat että mikä lättähattu sieltä tulee. Tarvon uusilla kengillä surutta risteysten loskan läpi, joskus ne kuitenkin kastuvat, sama tehdä se nyt. Kumpikin akillesjänne on hioutunut nahattomaksi, aina sama juttu, onkohan olemassakaan uusia kenkiä jotka eivät hankaa? Mennessä tuntuu siltä että toinen jalka olisi öljytty kun taas toinen hankaa ja painaa useasta kohdasta. En osaa sitoa nauhoja yhtä tiukalle.
Jostain syystä pitää taas kuunnella Nick Caven Opium Tea. Tällä viikolla vain keskiviikkoon asti töitä, sitten lomaa tiistaihin saakka. Ensimmäiset vapaat tämän vuoden puolella. Jo on aikakin. Tarkoitus olisi pitää juhlat, tupaantulijaiset. Niistä myöhemmin lisää. Kuten kaikesta muustakin.
8 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Avauskohtaus Emir Kusturican Undergroundista. Biisi toimii myös Secret Chiefs 3:n esittämänä:
..ja sekoitetaan pakka takaisin alkuasetelmaan biisin alkuperäisellä versiolla jonka on siis säveltänyt aikoinaan romanialainen George Enescu:
3 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Friends slay the Demons in your head
(Ink, Markers, Digital Color, 11x17)
Christy C. Road, 2006
Joskus on vaikeaa pitkän työpäivän jälkeen arkena tavata ystäviä. Kun pääsee töistä ei halua tehdä mitään muuta kuin olonsa mukavaksi ja tiedättekö vaan olla ja tehdä sitä mitä juuri sillä hetkellä haluaa. Tällä hetkellä se on Kerplunk!in kuuntelua, neljän kynttilän valon katselua ja blogikirjoittamista. Ulkona tehtaan siniharmaa leveä savu halkaisee taivaan, jolla näkyy vielä auringonvalon viimeiset hetket. Musiikista tulee mieleen kesät kymmenen vuotta sitten ja tällä hetkellä kaikki on todella hyvin. Raskas työviikko on mennyt yllättävän mukavasti ja huomenna on perjantai (ja palkkapäivä, kulutin viimeiset rahani toissapäivänä ruokaostoksiin).
Kyllä ystäviäkin on mukava nähdä, ja mahdollisimman yhtäkkiset suunnitelmat ovat todella piristäviä. Onneksi ympärilläni olevat ihmiset ovat suunnilleen samantyyppisiä, viihdymme monet myös yksin, ja joskus arkipäivät menevätkin niin että en näe ainoatakaan ystävistäni. Mutta, tietysti, kun tapaamme perjantaina työviikon jälkeen oluiden tai viinipullojen merkeissä on aina kiva nähdä. Viikot viettää mielellään hiljaiseloa kun tietää että viikonloppuna on mahdollisuus tehdä jotain kivaa ystävien kanssa. Tai olla yksin kotona, katsoa leffoja, kokkailla, nähdä oma asunto pitkästä aikaa auringonvalossa. Ja lähteä vaikka illalla ystävän luona käymään.
4 kommenttia | linkki kirjoitukseen
;)
Animoitu magneettikuva aivoistani. Kuten mainitsin aiemmin, osallistun vapaaehtoisena erääseen tutkimukseen, jonka puitteissa kävin tänään toista kertaa magneettikuvauksessa.
4 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Elsa oli näköjään nostanut blogini esiin, kiitos siitä! Teille uusille kävijöille tässä linkattuna poikkileikkauksenomaisesti muutama kirjoitus jotka voivat auttaa alkuun tähän (melko epätasaiseen) tuotokseeni tutustumisessa. Nämä ovat joitain kirjoituksia joista pidän itse ja jotka mielestäni antavat melko rehellisen kuvan tästä blogista (lue: kirjoittaja haluaa piilottaa kaiken nörtteilynsä), ja uskon että tekin voitte löytää niistä juttuja joista pidätte:
Tapahtui epätosielämässä
Kuuma peruna kuorittavana
Mitä juhlien jälkeen?
Jos asuisi korkealla
Oulusta
David Byrne "pop-kulttuurista" ja "taiteesta", minä identiteetistä ja etiketeistä
Aikuinen
Jalanjälkiä rannalla
Liikaa vaatetta ja liian vähän aikaa
Kuvitusta pitkästä aikaa
Marraskuun lopun kauhutarinoita
Talven tullessa
Prosessi alkaa
Portaat lahoaa ja kohta pitää tehdä uudet portaat
Eräänlainen rakkaustarina
Toinen hyvä tapa aloittaa on tuo oikean palstan "Satunnaista luettavaa"-boksi, tai jos haluatte lukea enemmän henkilökohtaista materiaalia, sitä löytyy kategorian "oma pää"-alta. Toivottavasti viihdytte!
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
Katso koko parituntinen lähetys Areenalta, visuaalinen tykitys alkaa noin puolentoistatunnin kohdalla. Sen katkaisee välillä melko tyhjänpäiväiset ja osittain väkinäiset musiikkiesitykset. Mutta kokonaisuudessaan tuo "kulttuurinen" osio oli yllättävän hieno, puitteet ja teknologia kohdallaan, sanomasta ja tuosta tarumaailmasta tietysti voi olla monta mieltä, mutta näin visuaalisen herkun ystävälle tuo oli todella miellyttävä yllätys. Pitääpä katsoa jos jostain saisi kaivettua tietoa tuosta kaikesta teknologiasta.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Penskana aina vitutti kun joka automatkalla piti kuunnella Junnu Vainiota. Autossa tuli istuttua koska vanhemmat erosivat kun olin alle kouluikäinen, isä muutti Kuusamoon ja me veljeni kanssa jäätiin asumaan äitin luo Keminmaahan. Automatkoilla isä tykkäsi soittaa kasettisoittimesta Junnua tai Juicea. Juicen musiikista jotenkin pidin mutta Junnu Vainiota inhosin. Olinpa tyhmä lapsi.
Vasta myöhemmin, aikuisiällä, olen tajunnut kuinka uskomattoman hieno taiteilija Vainio oli. Sanoitukset (kuten joku jossain youtubekommenteissa mainitsikin) tuovat tipan linssiin vaikka luettuna, puhumattakaan musiikista. Jos musiikista puhutaan, ei oikeastaan löydy laadukkaampaa ns. iskelmämusiikkia kuin Junnun biisit, ja nämä huippukappaleet (kuten esim. Albatrossi) ovat syöpyneet aivooni ja tuovat jo alkutahtiensa mukana muistoja lapsuuden kesistä Kuusamosta Singerjärven hiekkarannoilta.
Wikipediasta löytyy kiitettävästi tietoa Vainion elämästä. Tsekkaa myös wikisitaatit. Tällä kirjoituksella haluan lähinnä kiittää isääni siitä, että altisti nuoren herkän mielen tällaiselle musiikille, sillä se rikastuttaa elämääni edelleen ja en usko että ennen kuin elämä tästä ruumiista lähtee tulen kyllästymään Vainion monipuoliseen musiikkiin ja sanataiteeseen.
En linkitä mitään, koska jos linkittäisin pitäisi linkittää kaikki. Kuunnelkaa. Miettikää niitä tarinoita. On kumma jos ei herkistä.
3 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
