Syysloman jälkeen ja sen aikana 
Vien töihin muutaman pussin erästä teetä, jota join ensimmäisen kerran Tampereella ikuisuus yhdeksän vuotta sitten. Vien sinne myös kengät ja uuden teekupin: kylpylähotellista varastetun valkoisen Reilun kahvin kupin, joka soi aivan eri tavalla kuin entinen. Tämän sointi on heleä ja ohut, vanhan paksuseinäisen mattalasisen kupin ääni on paljon tummempi, vähemmän miellyttävä. Ostin teetä toisesta lähikaupasta, siitä joka on yhteentoista asti auki (mitä luksusta!), muutaman päivän unohtelun jälkeen. Siinä kaupassa olen käynyt muutenkin usein viime aikoina, tätä ennen viimeksi maanantaina palatessani syyslomaltani: juna saapui kaupunkiin kymmenen yli yhdeksän illalla.

Pitkä viikonloppu toimi täydellisenä irtiottona: tuntemattomassa paikassa ilman nettiä, mukana kassillinen vanhoja vhs-nauhoja. Parhaat niistä, mitä tuli vastaan penkoessani perjantaiaamuna unisena häkkivarastossa niitä pahvilaatikoita jotka muutetaan aina varastosta varastoon. Sisältönä vanhoja lempisarjoja, kymmeniä kertoja nähtyjä leffoja oudoissa double feature-yhdistelmissä neljän tunnin kaseteilla, suurin osa vuosilta 1995-1998. Vanhat tv-mainokset kiinnostavat: joskus on koettu tarpeelliseksi mainostaa soijakastiketta, sitä ainoaa brändiä. Unohdettujen tv-sarjojen mainoksia täyttämässä pohjoisen mainostajille liian pitkiä mainoskatkoja. Melkein unohdettuja tunnareita.

Ja kaikki tuntuu olevan muutostilassa, ihmiset ajattelevat tulevaisuuttaan joko toiveikkaana tai peläten, unohtaen kliseiset neuvot jotka kuitenkin ovat niitä ainoita tosia. On puhetta positiivisen ajattelun hyvistä puolista, mutta toteutus jää puolitiehen. Siihen asti että taas löytyy kipinä ja nauru joka pyyhkii mielen tyhjäksi ja saa kaiken näyttämään täydelliseltä, kuin missään ei olisi mitään vikaa eikä elämässä ainuttakaan asiaa jonka haluaisi muuttaa.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen

|◄  50 51 52 53 54 55 56 57 58 59  ►|