"Eriytätkö nää itses niinkö tuosta blogista", mietti ääneen (okei, mailitse) eräs uusi tuttavuus viime viikolla. Että onko kertojaminäni erilainen kuin minä, minäminä. Blogini perusteella minusta saa kuulemma ylinuhteettoman kuvan. Totta on, että en joka viinipulloa tai yömyöhäistä 12-juustohampurilaista-ja-taksilla-kotiin -tapausta raportoi, ja en käsittele tiettyjä henkilökohtaisen elämäni osa-alueita täällä juuri ollenkaan. Ainakaan vielä, katsotaan sitten uudestaan kun ajan myötä Googlen välimuistista poistuvat entisen (työ)elämäni jäljet. Eli mielestäni en eriytä, mutta luonnollisesti en kerro kaikkea mahdollista. Ja tietenkin kun kerron tai jaan jotain filtteröityy se (varsinkin tänne kirjoitettaessa) omien suodattimieni läpi joka tapauksessa. Joskus ne suodattimet saattavat tuoda kirjoitukseen mukaan jotain sellaista, mitä reaalitilanteessa ei välttämättä ollut. Se on se taiteilijan vapaus, tai jotain.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Olen jo kuukausien ajan etsinyt netistä oikeaa kirjoituspöytää, ja tällä viikolla viimein löysin sen. Edellinen pöytäni oli liian pieni, kiikkerä ja sen tasot olivat metallia ja lasia. Työnurkkaukseni oli makuuhuoneessa, nykyinen olohuoneessa. Tämä uusi (parikymmentä vuotta vanha) pöytä on 160 cm leveä – jonkinlaisella puujäljitelmällä päällystettyä jykevää levyä, osittain oikeaa puuta – ja erittäin tukeva. Sain sen ilmaiseksi lähikunnasta, ja lahjoin ystäväni hakemaan sen kanssani eilen erään toisen ystäväni tila-autolla. Eilisen illan vietin siirrellen huonekaluja ja kooten kolmeen osaan puretun pöydän, asennusdrinkkejä unohtamatta. En huomannut kuin vasta lähikaupan kiinni mentyä, että en ollut nauttinut illallista ja asunnossani ei ollut juuri mitään syötävää. Jotain kuitenkin löytyi: katkarapu-pussikeitto, jonka nautin juustolla päällystettyjen joulupipareiden kanssa. Yllättävän hyvä yhdistelmä. Nyt lihaksiani särkee, ja jos haluan käydä kylpyhuoneessa joudun kiipeämään yhden oranssin nojatuolin yli. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että saan tänään purkaa monta vuotta kiroamani tietokonepöydän. Ehkä oranssi nojatuolikin löytää paikkansa, luultavasti makuuhuoneen entisestä työtilanurkasta.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Ain't that the thruth. Game of Thrones S01E02
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Viime viikonloppuna oli Oulun III Sarjakuvafestivaali, ja festarin tämän vuotisen sarjakuvakilpailun voitti ystäväni Lauri Mäkimurto (aiemmin: 1, 2, 3) kaamosaiheisella parikymmentäsivuisella novellisarjakuvalla (jota en kerennyt koko viikonlopun aikana lukea sillä sankari kadotti oman tekijänkappaleensa jo muutama tunti näyttelyn avajaisten ja voittajien julkistamisen jälkeen ja minä olen liian köyhä että olisin ostanut albumia vielä). Kilpailun voittajatöiden originaaleja (ja paljon muutakin) on nähtävillä Valvegalleriassa tämän kuun loppuun saakka. Kuvia mm. avajaisista ja palkintojenjaosta löytyy Reijo Vallan blogista.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Myöhään eilen illalla makasin puistonpenkillä keskellä pimeää hautausmaata ja katselin tähtitaivasta kiikareiden ja puolikkaan punaviinipullon kanssa. W:n muotoinen Kassiopeia, Plejadit eli Seulasten tähtiryhmä, oranssi Aldebaran, sitten välkkyvä punainen jättiläinen Betelgeuze osittain puiden takana alhaalla horisontissa olevan Orionin tähtikuvion ylänurkassa. Heikot mutta nopeasti liikkuvat revontulet. Ohikulkevan junan ääni ja kasvillisuuden takaa vilkkuvat ikkunat hautausmaan toisella puolella, palaneen haju jostain lähellä loppuunpalaneesta hautakynttilästä. Tähtitaivasta voitte opetella ja tutkia vaikka tämän näppärän planetaarion avulla.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Sunnuntaina iltapäivällä kävelen kotiin. Kaupunkiluonto vihertää. Tuntuu kuin olisin ollut matkalla pidempään kuin reilun vuorokauden. Eilen kävin divarikierroksella, tapaamassa lähisukulaisiani, bussiaseman baarissa syömässä kahden euron kahden nakin hot dogin (sis. sinappi ja ketsuppi), istumassa terassilla. Juuri ennen sulkemisaikaa ehdin kirjakauppaan ostamaan tusseja (ikisuosikkini Mitsubishi Pencil Company Uni-Ball Micro Deluxe UB-155) ja Austerin Report from the Interiorin ja alehyllystä Chris Greenhalghin Seducing Ingrid Bergmanin. Sen jälkeen istuin puistossa meren rannalla juoden lämmintä ja väljähtynyttä rommikolaa. Illalla koin itselleni uutta kerrostaloidyllin yhteisöllisyyttä grillikutsujen muodossa Tuirassa. Jatkoilta matka yöpaikkaan oli vain kolme kerrosta. Vedän perässäni Siivouspäivästä mukaan tarttunutta kevyttä matkalaukkua. Kotona pihan pensaat ovat alkaneet kukkia poissaoloni aikana ja kerrokseni käytävällä välkkyy eri lamppu kuin lähtiessäni.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Koska muutama ihminen on viime aikoina ilmaissut yllätyksensä huomattuaan, että tämän blogin kirjoituksia voi lukea enemmän tai vähemmän löysiin aihealueisiin jaettuna, ja että esimerkiksi polaroidit ja niihin liittyvät kirjoitukset löytyvät omasta kategoriastaan, nopea kertaus lienee paikallaan: kaikki kategoriat löytyvät sivun oikeasta reunasta arkistolinkkien alta.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
