Aika on taas rientänyt, lapseni. Huhtikuun viimeiset viikot stressasin mahdollisia ja mahdottomia työjuttuja, kävin haastatteluissa, vastasin puheluihin ja tekstareihin, ja loppujen lopuksi mistään ei tullut mitään muuta kuin verkostoitumisia, kokemusta, hienoja keskusteluja ja muutama mahdollinen tuleva freelance-keikka. Ennen sitä kävin kulttuuri-illassa puhumassa, lukemassa ja nauramassa. Samaan iltaan mahtui myös extempore blogimiitti, josta S ja Veela ovat jo kirjoittaneet, olette toki saattaneet jo lukeakin. Jos ette, kumpikin blogi on suosikkilistallani, vahva suositus. Ilta poiki myös tarjouksen tutulta kulttuurituottajalta: vetäisinkö seuraavilla Muusajuhlilla elokuussa jonkinlaisen blogipaneelin. Katsellaan, sanoi kissa lumihangessa.

Sen jälkeen olen käynyt vanhimman ystäväni ja hänen melko uuden tyttöystävänsä tupareissa ja toisella puolella Suomea ystävieni häissä – joiden jälkeen vietin suurimman osan viikosta hirvittävässä flunssassa ja yskässä yksin kelomökissä torkkuen ja katsoen circa 1994 Simpsoneita telkkarista – samalla reissulla treffasin lähisukulaisiani, jotka asuvat siellä päin. Edellisestä visiitistä taitaakin olla melkein neljä vuotta, joten oli aika. Kurkkusuihkeen, särkylääkkeiden, makkarakeiton ja carmolispastillien voimalla hyppäsin bussiin vielä samana iltana ja torkuin kolme tuntia, jonka jälkeen raahasin matkalaukkuni ja itseni kipeänä ja kuumeisena hautausmaan läpi lähikaupan kautta kotiin. Seuraavat päivät menivätkin sängyn pohjalla.

Sitten tuli kesä: pam. Nyt hikoilen asunnossani (sisälämpötila +25°c, ulkona tänään +23°c) ja valmistaudun huomisiin Euroviisuvalvojaisiin, missä pitää antaa pisteitä ja perusteluja. Treenasimme mökillä, missä ystäväni olivat seuranani vajaan vuorokauden ajan. En ole juuri seurannut karsintoja, joten tulossa on mielenkiintoinen ilta. Ai niin: sain myös sähkökirjoituskoneen; nonsenserunoilijan ura kiiltää näyttävänä edessäni.