07/02

Koronaväsymystä, pitkään talveen kyllästymistä, aurinkoisista pakkaspäivistä nauttimista. Riittämättömyyden tunteita, anhedoniaa, tylsistymistä neljän seinän sisällä kun juuri mikään tekeminen ei kiinnosta. Vahvaa suoratoistopalveluiden väärinkäyttöä. Pitkiä säännöllisiä yöunia, herääminen ilman kelloa: ikkuna auki, vaatteet päälle, ovi keittiöön auki, puinen elegantin muotoinen ovistopperi. Kävely olohuoneeseen ja työpöydän ääreen, tietokoneen herätys, netistä Radio Helsinki. Keittiöön: vedenkeitin päälle ja vitamiinitabletit + verenpainelääkkeet. Aamutoimet wc:ssä. Koko ajan kasvavasta teevalikoimasta (kiitos ystävälleni A:lle) jotain hyvää ja teekupin kanssa työpöydän ja internetin ääreen.

Muutaman ikivanhan sarjakuvan uusien sivujen tsekkaus, uutisotsikoiden nopea läpiselaaminen, rss-lukijan kymmenien blogifeedien päivitys ja lueskelu. Päivällä kotona hääräilyä, ehkä kävelylenkki valoisaan aikaan, semilaiskaa messengeröintiä lähipiirin kanssa. Kirjoittaminen ei innosta joten ei sitten kirjoiteta, maalaaminen tuntuu päämäärättömältä (mitä vikaa on päämäärättömyydessä?), lukeakaan ei jaksa ihan loputtomiin. Keskittymiskyky vaihtelee. Kokkailua, ei valmisruokaa. Spagettia ja linssi-pinaatti-pakastevihannes-tomaattikastiketta, jota on ilo syödä kylmänä keskellä yötä paahtoleivän päällä. Tuntuu siltä kuin kaikki junnaisi paikallaan, mitään ei tapahdu (nii-i, Sherlock), mutta miksi pitäisi aina tapahtua jotain, mitä vikaa on samankaltaisissa rauhallisissa päivissä yksin kotona?

Ahdistavimmissa riittämättömyyden tunteen hetkissä – joita ei onneksi ole kovin usein – muistutan itseäni siitä, että olen tehnyt asioita: viime vuonna valmistuin visualistiksi ja loppuvuodesta osallistuin kolmen kuukauden ”– – intensiiviseen Luovuutta Lasitalossa [IG] learning-by-doing koulutukseen, jossa rakennettiin luoville aloille uusia avauksia ja areenoja pandemian jälkeiseen maailmaan; luoden hyvinvointia, terveyttä ja elinvoimaa alueille, ihmisille ja yrityksiin taiteen keinoin.” Juuri ennen joulua olin mukana tekemässä Ruotomielen joulubiisiin musavideota. Olen ostanut laadukkaampia maalaustarvikkeita (mm. Derwent Inktense -värejä) ja kyniä ja hetkittäin saanut niistä tosi inspiroivia fiiliksiä. Pitäisi muistaa, että ei aina tarvitse olla koko ajan 4K FULL HD, joskus riittää 480p. Armollisuutta itselle ja muille.

20/01




Vanhan logon edelleenkehitystä vuoden 2021 kunniaksi. Inkscape + GIMP. Inspiraationa Junebuglevynkansi. Kentucky Route Zeron maailma vuotaa hienosti omaan reaalitodellisuuteemme. Kuluva viikko on ollut pitkästä aikaa täynnä rauhallista energiaa puuhailla kaikkea. Tänään kävin ihmisten ilmoilla näöntarkastuksessa ja tilaamassa itselleni uudet silmälasit, entisistä on toinen sanka kiinni teipillä. Samalla reissulla ostin mainiosta krääsäkaupasta muutaman muistikirjan, pari permanenttussia, kynsisakset ja pussin ruusupaprikajauhetta. Tiedoksenne: ruusupaprikajauhe tuoksuu ihan paprikajauheelle. Odotan ruusun löytymistä myöhemmin tänään kokkailemani spagettikastikkeen myötä. Eilisen tekemisiin kuului ~13 vuotta vanhan ulkoisen firewire-kovalevyn kotelon aukaisu. Kovo sanoi sopimuksensa irti noin viisi vuotta sitten (ei virtaa) ja on odotellut avaamista siitä saakka: luulin, että yksi ruuvi pyörii tyhjää ja että se pitäisi porata auki, ja minulla on ystäväni/naapurini akkuporakone lainassa erään vanhan nojatuolin korjausta varten MUTTA BEHOLD, en vain ollut tajunnut miten kovon kotelo aukaistaan (lievää väkivaltaa käyttäen). Kytkin ikivanhan kovon koneeseeni, väistelin kaihoa aiheuttavat valokuvat, keskustelut, kirjeet ja screenshotit, poistin sieltä gigakaupalla turhia leffatiedostoja ja tein siihen varmuuskopiot kaikista valokuvistani ja kaikista työtiedostoista, jotka eivät ole pilvessä ja läppärillä pöytäkoneen lisäksi. Winning!