Kirjoja part XVII

Viimeksi luettuja: Juha Hurmeen uskomaton Niemi, Haruki Murakamin Rajasta etelään, auringosta länteen, Paul Austerin 4 3 2 1, David Foster Wallacen juuri se Päättymätön riemu, Dave Eggersin Heroes of the Frontier, Stephen Kingin Tohtori Uni, Eva Gabrielssonin Stieg, minä ja Millennium, Gabriel García Márquezin reportaasi Uutinen ihmisryöstöstä, Tommi Melenderin esseekokoelma Kuka nauttii eniten, Ian McEwanin Makeannälkä, Niko Kazantzakisin hyvin makoisa Kerro minulle Zorbas, Pierre Boullen Kwai-joen silta, John Steinbeckin Tyytymättömyyden talvi, Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, Pedro Almodóvarin Kuumetta nivusissa, Mika Waltarin Kirjailijan muistelmia, Janne Kukkosen sarjakuvaromaani Voro II: Tulikiven armeija, Anja Erämajan Imuri, Graham Swiftin Veden maa, Ernest Hemingwayn Kenelle kellot soivat ja luultavasti ainakin muutama unohtunut.

Uudelleen luettuja: Paul Austerin Oraakkeliyö, Rosa Liksomin Hytti numero 6, Joni Skiftesvikin Isäni, sankarini, Banana Yoshimoton Kitchen, Zadie Smithin Nimikirjoitusmies, John Irvingin Kaikki isäni hotellit, Graham Greenen Hiljainen amerikkalainen ja Idän pikajuna, Philip K. Dickin Tohtori Veriraha, Petri Tammisen Meriromaani.

Lukemista odottavat ainakin D. T. Maxin David Foster Wallace elämäkerta, Stephen Fryn The Liar, Alice Munron Jupiterin Kuut, Michael Palinin Hemingway’s Chair, Ivan Turgenevin Metsämiehen muistelmia.

Aiemmin: I, II, II revisited, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X, XI, XII, XIII, XIV, XV & XVI.

18/10

Kirjoitan tätä makuuhuoneeni pienellä työpöydällä ikivanhalla Thinkpadillani, jonka käyttöjärjestelmä on edesmenneen ystäväni säätämä fuckyoulinux (Debian). Luulin tämän koneen olevan mennyttä, mutta niin tämä vain tässä hurisee ja suoltaa tekstiä ruudulle. Macbookini on väliaikaisesti telakalla odottamassa toimivaa virtalähdettä. Ensisijaisesti tämän koneen pitäisi olla offline, pelkästään kirjoituskone, mutta menkööt testailun piikkiin. Eilen yritin opiskella ja opiskelinkin kuinka irronneen näppäimistön kirjaimen (tai tässä tilanteessa alaspäinnuolen) saa paikoilleen. Ei saa, alle puolen millimetrin metalliosat näppäimen alla ovat vääntyneet, joten näillä mennään. Tällä ei onneksi pyöri suoratoistopalvelut, ja ennen toiminut pilvipalvelintallennus ei näköjään sekään toimi enää. Palaan siis takaisin muistitikkujen aikaan, mikä onkin jo tullut taas tutuksi kun olen kiikuttanut proosaryhmän kotitehtäviä tulostettavaksi lähikirjastoon, joka sijaitsee kätevästi samassa pihassa kuin proosaryhmä. Jos kaipaan liikkuvaa kuvaa sängyssä nautittavaksi, voin valita kohtuullisen suppeasta DVD-hyllystäni esimerkiksi Villiä Pohjolaa, sillä DVD-asema tästä sentään löytyy. (Sitä taas ei löydy monista uudemmista värkeistä, pöytäkoneeni on viimeisin Mac Mini, josta sellainen löytyy, sekin jo yli kymmenen vuotta vanha malli. En valita, pärjään hyvin näillä.) Tekee hyvää, kun on sen verran tilaa ja laitteita, että kaikkea ei tarvitse multipaskata saman pöydän ääressä, jolloin keskittyminen väkisinkin herpaantuu eikä mistään tule lopulta mitään.

Syksyn seesteisyys ja tulevan talven odotus on aiheuttanut tyytyväistä rauhallisuutta muutenkin. Olen lukenut enemmän kuin aikoihin (uusin kirjalistaus tulee taas lähiaikoina), huomaan asettuvani helposti turvallisiin rutiineihini, riittämättömyyden tunne pysyy suurimmaksi osaksi kaukana, kaikkeen tähän auttavat Wanhat Cunnon Terweet Elontawat, kuten rytmien säännöllisyys, alkoholinkäytön minimointi, et cetera, et cetera. Kyllä te tiedätte, kukaan meistä ei nuorene.

Eilen sain yhteydenoton vanhalta ystävältäni: hän oli etsinyt facebookista sieltä taannoin piilottamaani kuvakansiota Maailman Komein Mustelma, sitä löytämättä. Halusi näyttää kaverilleen, joka kehui hienoa mustelmaansa, että minkälainen on oikea mustelma. Ainakin viisitoista vuotta vanhaan tarinaan ja sen kuvalliseen dokumentointiin liittyy olennaisesti mökkilaiturilla tapahtunut ex-tyttöystäväni hiusten parturointi, kolmijalkainen jakkara ja kylki edellä rantakiveen taaksepäin siltä jakkaralta istualtaan kaatunut allekirjoittaja. Jep, jakkaran taaimmainen jalka meni laiturin lankkujen väliin. Mustelma ulottui parhaimmillaan reidestä melkein kainaloon, napaan ja perseeseen. Hyvä että tuli dokumentoitua, oli piristävää kuulla että siitä puhutaan edelleen.