Vietin viikon 1850\u2013luvulla rakennetussa taiteilijaresidenssiss\u00e4, palasin kotiin torstai-iltana. Yst\u00e4v\u00e4ni on t\u00f6iss\u00e4 residenssin vieress\u00e4 sijaitsevassa taidemuseossa ja h\u00e4n kutsui minut sinne kes\u00e4lomailemaan, kun huomasi ett\u00e4 oli viett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 siell\u00e4 viikon yksin kahden ulkomaalaisen vierailijan v\u00e4liin j\u00e4\u00e4neess\u00e4 ajassa. Tartuin tilaisuuteen, ja pian istuin taas ep\u00e4mukavasti usein aiemminkin kiroamani halpabussiyhti\u00f6n \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ahtaassa yl\u00e4kerrassa matkustamassa l\u00e4pi kes\u00e4isen Suomen, seudulle jossa en ole aiemmin ikin\u00e4 k\u00e4ynytk\u00e4\u00e4n, suunnitelmana viett\u00e4\u00e4 rauhallista ja hiljaista aikaa poissa kaupungista, lukea paljon ja olla my\u00f6s jonkinlaisella internet- ja Fb-lomalla. Kaikki t\u00e4m\u00e4 toteutui t\u00e4ydellisesti.<\/p>\n
Koko p\u00e4iv\u00e4n kest\u00e4neen matkustamisen, muutaman bussivaihdon ja lopuksi nelj\u00e4n kilometrin sateessa ilman karttaa k\u00e4velyn j\u00e4lkeen olin perill\u00e4. Paikka oli t\u00e4ydellinen, niin hiljainen kuin vain voi olla, jostain kaukaa niittyjen takaa kuului vain lehmien ammuntaa. (Ammuntaa vai ammumista? Ei ainakaan ampumista.) Huoneeni oli yl\u00e4kerrassa, ja sen vieress\u00e4 oli suuri ja valoisa ateljeetila, jonka yhdess\u00e4 nurkassa oli pieni random sohvakalusto, noin 20 vuotta vanha tv ja ihan kelvot stereot. Seuraavan viikon aikana l\u00f6ysin itseni useasti sen nurkan minulle liian lyhyelt\u00e4 mutta silti eritt\u00e4in mukavalta sohvalta, lukemassa jotain kolmesta mukaani ottamasta kirjasta (John Williams: Stoner<\/em>, J.D. Salinger: Franny ja Zooey<\/em>, Paul Auster & J.M. Coetzee: Here and Now: Letters 2008-2011<\/em>) tai vain kuuntelemasta luonnon \u00e4\u00e4ni\u00e4, sill\u00e4 nurkkauksen vieress\u00e4 oli ovi josta p\u00e4\u00e4si parvekkeelle. Tai katsomasta televisiosta iltaisin tulleita elokuvia, mutta silloin istuin nojatuolilla sohvan vieress\u00e4, koska useimmiten yst\u00e4v\u00e4ni torkkui peiton alla vieress\u00e4ni ja teeskenteli seuraavansa mit\u00e4 tahansa tyhm\u00e4\u00e4 elokuvaa, jonka olin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 h\u00e4nen oltua t\u00f6iss\u00e4\u00e4n valinnut meille mahdolliseksi iltatekemiseksi, jos emme halunneet tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rkev\u00e4mp\u00e4\u00e4. Elokuvia kuten Batman Forever<\/em> tai Aliens<\/em>. (H\u00e4n on kotoisin paikasta, miss\u00e4 kaikki elokuvat dubataan.)<\/p>\n \u00d6isin kuuntelin luonnon \u00e4\u00e4ni\u00e4 (talon toisella puolella ne olivat erilaisia, joskus ohi saattoi kulkea mopo \u2013 niit\u00e4 oli siell\u00e4 paljon \u2013 tai py\u00f6r\u00e4ilevi\u00e4 lapsia, jotka olivat viel\u00e4 liian nuoria ajamaan mopolla) ja v\u00e4lill\u00e4 suoraan s\u00e4nkyni yl\u00e4puolella v\u00e4likatossa rapistelevia hiiri\u00e4. (Toivoin niiden olevan niit\u00e4.)<\/p>\n Aamulla her\u00e4sin yksin tyhj\u00e4st\u00e4 talosta, alakerrassa keitti\u00f6ss\u00e4 aamuteet\u00e4 juodessani ja lukiessani, kuunnellessani keitti\u00f6n ikivanhaa putkiradiota yht\u00e4kki\u00e4 taivas repesi ja alkoi sataa niin lujaa, ett\u00e4 en ole kokenut sellaista moneen kes\u00e4\u00e4n. Ja sitten tietysti ukkosti, yht\u00e4 yht\u00e4kki\u00e4 kuin oli alkanut sataa. N\u00e4in salaman niin l\u00e4hell\u00e4 (ehk\u00e4 noin 150 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 naapuritalon pihalla, tai silt\u00e4 se n\u00e4ytti) ett\u00e4 kuulin sen napsahduksen ja samantien, ehk\u00e4 kymmeneosasekunnin j\u00e4lkeen jyr\u00e4hti niin ett\u00e4 pel\u00e4styin kunnolla. Se salama vei museorakennuksesta s\u00e4hk\u00f6t, mutta ei talosta. Myrsky jatkui viel\u00e4 muutaman tunnin, sin\u00e4 aikana se tuntui laantuvan ja kasvavan monta kertaa.<\/p>\n T\u00e4ydellinen rauhallisuus, pitk\u00e4t keskustelut, radion kuunteleminen y\u00f6ll\u00e4. Siell\u00e4 oli jo \u00f6isin pime\u00e4\u00e4. Pitk\u00e4st\u00e4 aikaa rauhallinen, toiveikas, odottava tunne tulevaisuutta kohtaan. Mit\u00e4 tahansa saattaa tapahtua, aivan oikeasti, ajattelin. \u00c4\u00e4neen lukemista yhdess\u00e4 tai hiljaa lukemista yhdess\u00e4 tai yksin j\u00e4\u00e4kylm\u00e4n rommin tai valkoviinilasin \u00e4\u00e4rell\u00e4, yl\u00e4kerran ateljeessa. Ylipitk\u00e4n hein\u00e4n keskell\u00e4 hyl\u00e4tyn n\u00e4k\u00f6inen ja pieni tenniskentt\u00e4, jonka reunalla muutama keinu ja kiipeilyteline, nekin pitk\u00e4n aikaa sitten kelottunutta puuta. Nelj\u00e4n kilometrin k\u00e4vely kauppaan \u2013 ja takaisin \u2013 melkein joka p\u00e4iv\u00e4. Naapuritalon \u2013 tai niin oletimme \u2013 tosi suuri ja komea\/kaunis harmaa paksuh\u00e4nt\u00e4inen kissa, jonka jokailtaisia ohikulkemisia yritimme aina seurata keitti\u00f6n ikkunoista.<\/p>\n Tanssit ateljeessa keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4. Aamuiset viestilaput. Suuret taivaat, en osaa sanoa miten mutta jotenkin selke\u00e4sti erilainen luonto, yksin- tai yhdess\u00e4olon vaivaton rauhallisuus, irtautuminen kaikesta. Portaissa murtunut varvas, viimeisen\u00e4 iltana ja l\u00e4hd\u00f6n hetkell\u00e4 v\u00e4h\u00e4n nyrj\u00e4ht\u00e4nyt syd\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Vietin viikon 1850\u2013luvulla rakennetussa taiteilijaresidenssiss\u00e4, palasin kotiin torstai-iltana. Yst\u00e4v\u00e4ni on t\u00f6iss\u00e4 residenssin vieress\u00e4 sijaitsevassa taidemuseossa ja h\u00e4n kutsui minut sinne kes\u00e4lomailemaan, kun huomasi ett\u00e4 oli viett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 siell\u00e4 viikon yksin kahden ulkomaalaisen vierailijan v\u00e4liin j\u00e4\u00e4neess\u00e4 ajassa. Tartuin tilaisuuteen, ja pian istuin taas ep\u00e4mukavasti usein aiemminkin kiroamani halpabussiyhti\u00f6n \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ahtaassa yl\u00e4kerrassa matkustamassa l\u00e4pi kes\u00e4isen Suomen, seudulle jossa […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8,11],"tags":[],"class_list":["post-116","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-oma-paa","category-universumi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/116","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=116"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/116\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=116"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=116"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=116"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}