{"id":162,"date":"2015-09-18T12:59:17","date_gmt":"2015-09-18T09:59:17","guid":{"rendered":"http:\/\/www.maryque.com\/blog\/?p=162"},"modified":"2015-09-18T12:59:17","modified_gmt":"2015-09-18T09:59:17","slug":"arkistosta-kesalle-ja-muistille","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/maryque.com\/blog\/2015\/09\/18\/arkistosta-kesalle-ja-muistille\/","title":{"rendered":"Arkistosta: Kes\u00e4lle (ja muistille)"},"content":{"rendered":"

Kirjoitettu alun perin 17. toukokuuta 2010<\/a><\/p>\n

\"\"<\/a>
\nEnsin ajattelin vain postata t\u00e4m\u00e4n kuvan, mutta etsiess\u00e4ni jotain muuta l\u00f6ysin er\u00e4\u00e4lt\u00e4 vanhalta kovalevylt\u00e4 yhden vanhan tekstin, jossa on paljon kes\u00e4nostalgiaa. Olkoon tuleva kes\u00e4nne sellainen, jota tulette muistelemaan my\u00f6hemmin. Seuraavat rivit on kirjoitettu noin viisi vuotta sitten.<\/p>\n

Muistan. Olin alle kolmen, uin parkettilattiaa pitkin rivitalon p\u00e4\u00e4tyhuoneistomme keitt\u00f6st\u00e4 olohuoneeseen (tai toisinp\u00e4in, en tied\u00e4) maaten mahallani naapurin samanik\u00e4isen tyt\u00f6n kanssa.<\/p>\n

Muistan. Olin ensimm\u00e4isell\u00e4 luokalla. Olin ihastunut toisella luokalla olevaan tytt\u00f6\u00f6n, h\u00e4n oli kauneinta mit\u00e4 olin koskaan siihen menness\u00e4 tiennyt. Yst\u00e4vystyin tyt\u00f6n veljen kanssa, ja menin er\u00e4s iltap\u00e4iv\u00e4 heid\u00e4n kotiinsa. Maailman kaunein tytt\u00f6 teki keitti\u00f6ss\u00e4 pakastimen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 matematiikan teht\u00e4vi\u00e4\u00e4n ja kysyi minulta: ”Saanko kysy\u00e4 sinulta jotain?” Min\u00e4 sanoin: ”Saat”, luullen h\u00e4nen kysyv\u00e4n jotain matematiikkaan liittyv\u00e4\u00e4. ”Tykk\u00e4\u00e4tk\u00f6 sin\u00e4 minusta?”, h\u00e4n kysyi. Sanoin: ”En.”<\/p>\n

Muistan kuinka alaluokilla ollessani isoveljeni h\u00e4pesi minua kun seisoin aamunavauksessa villasukat jalassa. En n\u00e4hnyt siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Muistan kuinka rakastunut olin monta vuotta ala-asteella yhteen ja samaan tytt\u00f6\u00f6n. Ja kuinka h\u00e4n s\u00e4rki syd\u00e4meni kerta toisensa j\u00e4lkeen. Tunsin itseni vankkumattomaksi romantikoksi, olin jopa ylpe\u00e4 siit\u00e4, ja olin varma, ett\u00e4 oikeus toteutuu ja saan h\u00e4net viel\u00e4 joskus.<\/p>\n

Muistan ala-asteaikojen pitk\u00e4t, loppumattomilta tuntuvat kes\u00e4illat ja pitk\u00e4t kes\u00e4t. Muistan istuneeni leikkim\u00f6kin katolla kev\u00e4tjuhlan j\u00e4lkeen, uudet koripallotossut jalassa. Oli kuuma, kaikki muut olivat jo l\u00e4hteneet. Oloni oli rauhallinen, toiveikas, odottava mutta ei k\u00e4rsim\u00e4t\u00f6n. Muistan kuinka valkealta sora n\u00e4ytti Seuralan pihalla ja kuinka vihre\u00e4t koivukujan uudet lehdet olivat auringon paisteessa.<\/p>\n

Muistan kes\u00e4iltojen uintireissut, muistan vuotta vanhemman tyt\u00f6n josta pidin hetken aikaa, my\u00f6hemmin sain kuulla ett\u00e4 h\u00e4n tunsi samoin. Silloin oli jo liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 tehd\u00e4 asialle mit\u00e4\u00e4n, olimme ajautuneet erillemme. Tunsin ett\u00e4 meill\u00e4 oli samankaltainen huumorintaju. (-”Mik\u00e4 ajaja ei osaa ajaa?” -”Ruuvimeisseli!”)
\nMielest\u00e4ni h\u00e4n oli kaunis nauraessaan, ja h\u00e4nell\u00e4 oli luonnonpunaiset hiukset ja pisamia. Minua ei h\u00e4irinnyt edes se, ett\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4puolensa oli kyl\u00e4n suurin maanviljelij\u00e4.<\/p>\n

Muistan kuinka johonkin aikaan (yhden kes\u00e4n ajan) kaikilla oli tapana iltaisin kokoontua koulun kent\u00e4lle, ja kuinka ilmassa oli jotain, kihelm\u00f6inti\u00e4 siit\u00e4, saisinko t\u00e4n\u00e4\u00e4n juteltua jonkun tietyn tyt\u00f6n kanssa, nauraisiko h\u00e4n jutuilleni, olisinko hetken h\u00e4nen maailmansa keskipiste. Ilmapiiri oli vapautunut, kaikki olivat yst\u00e4vi\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n, tiet\u00e4en hetken katoavaisuuden, tiedostaen oman lapsuutensa ja nuoruutensa menev\u00e4n \u00e4kki\u00e4. Seuraavana kes\u00e4n\u00e4 kaipasin noita iltoja ja toivoin niiden jatkuvan, vaikka tiesin taian kadonneen pitk\u00e4n ja pime\u00e4n talven aikana.<\/p>\n

Muistan luokkaretkemme, pitk\u00e4n bussimatkan, leirikeskuksen, kielletyn hedelm\u00e4n liikkuessamme \u00f6isin, pokerinpeluun, tytt\u00f6jen pitk\u00e4t y\u00f6paidat, sen kuinka h\u00e4mm\u00e4styin aamuy\u00f6st\u00e4 lintujen \u00e4\u00e4nien sinfoniaa auringon noustessa korkeiden m\u00e4ntyjen ylle. Muistan opettajien muovisten kauppakassien l\u00e4pi n\u00e4kyneen ”ALKO”-tekstin. Muistan muistelleeni tuota matkaa vuosikausia kaiken tapahtuneen j\u00e4lkeen. Ihminen on tietyn ik\u00e4inen vain hetken aikaa, viett\u00e4\u00e4 tietyss\u00e4 paikassa silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksen ajan, ja tajuaa vasta tuon hetken menty\u00e4 mit\u00e4 se oikeasti merkitsi ja liian usein katuu sit\u00e4, ettei tajunnut nauttia silloin kun oli sen aika.<\/p>\n

Muistan kuinka er\u00e4s tytt\u00f6 sai suuresta kivest\u00e4 ohimoonsa kerran uimarannalla, kun h\u00e4nen serkkunsa yritti heitt\u00e4\u00e4 kive\u00e4 veteen ja ep\u00e4onnistui. Muistan sen \u00e4\u00e4nen.<\/p>\n

Muistan kuinka kes\u00e4helteell\u00e4 j\u00e4timme keng\u00e4nj\u00e4lki\u00e4mme tien halkeamien korjauksessa k\u00e4ytettyyn pikeen. Muistan kuinka kerran kaukana toisella laidalla kyl\u00e4\u00e4 upotin peukalonp\u00e4\u00e4n kokoisen kiven mustaan notkeaan pikeen ja peitin sen siihen. Muistan miettineeni kuinka kauan se siin\u00e4 pysyisi. Muistan sill\u00e4 hetkell\u00e4 tajunneeni ajan, itseni, tien asfaltin suhteen.<\/p>\n

Muistan kaatuneeni py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 kun kokeilin kaverini yllytt\u00e4m\u00e4n\u00e4 ajaa py\u00f6r\u00e4\u00e4 oikea k\u00e4si vasemmassa sarvessa ja vasen oikeassa. Muistan kuinka lippalakkiini j\u00e4i j\u00e4lki p\u00e4\u00e4ni osuessa soratiehen.<\/p>\n

Muistan kuinka ihmeelliselt\u00e4 minusta tuntui kun ensimm\u00e4isen kerran oli etel\u00e4ss\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4, ja siell\u00e4 oli y\u00f6ll\u00e4 pime\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Muistan kun kaiversin kotini l\u00e4hell\u00e4 pikkumett\u00e4ss\u00e4 olevaan m\u00e4ntyyn nimikirjaimeni linkkuveitsell\u00e4. Muistan naapurin poikatyt\u00f6n lippalakin.<\/p>\n

Muistan kuinka er\u00e4\u00e4n parhaan yst\u00e4v\u00e4ni luona hoidossa ollessani p\u00e4iv\u00e4unet piti aina nukkua kasvot sein\u00e4\u00e4n p\u00e4in. Samassa hoitopaikassa muut pilkkasivat py\u00f6r\u00e4\u00e4ni, sanoivat laittaneensa naulan kumien l\u00e4pi. Muut pitiv\u00e4t raaoista perunoista, min\u00e4 en.<\/p>\n

Muistan kuinka kielt\u00e4ydyin antamasta suukkoa er\u00e4\u00e4lle tyt\u00f6lle tienhaarassa. H\u00e4n luuli ett\u00e4 olin suuttunut. En ollut, pelk\u00e4sin.<\/p>\n

Muistan majan, aukean paikan tihe\u00e4n katajapensaikon keskell\u00e4. Vain me kaksi tiesimme mist\u00e4 sinne p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Muistan saaneeni uuden yst\u00e4v\u00e4n ensimm\u00e4isell\u00e4 luokalla. H\u00e4n on viel\u00e4kin aivan saman n\u00e4k\u00f6inen.<\/p>\n

Muistan kes\u00e4isten kaupunkireissujen j\u00e4lkeen autossa olleen \u00e4ll\u00f6tt\u00e4v\u00e4n makean kuuman mansikoiden hajun. Muistan kuinka kes\u00e4isin takaovemme oli aina auki, y\u00f6ll\u00e4kin. Muistan takapihalta l\u00e4hteneen polun parhaan yst\u00e4v\u00e4ni luo. Muistan kuinka naapurin pappa s\u00f6i Sisuja tupakanpolttamisen sijasta.<\/p>\n

Muistan isoveljen mopojen rassauksen liiteriss\u00e4. Siell\u00e4 oli aina h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 ja kosteaa. Muistan kuinka saunan ikkunasta lauteilla istuessaan n\u00e4ki suoraan oliko isoveli liiteriss\u00e4. Liiteriss\u00e4 oli my\u00f6s vara-avain, piilossa, roikkuen ruskeasta solmitusta nauhasta oven vieress\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Muistan kuinka paras yst\u00e4v\u00e4ni veti minua turpaan kun en l\u00e4htenyt heid\u00e4n kanssaan kauppaan. Heid\u00e4n kauppareissunsa kestiv\u00e4t yleens\u00e4 noin puoli vuorokautta, ja minun oli ment\u00e4v\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja saunaan. Olin oppinut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4 matkoja.<\/p>\n

Muistan kuinka etupihan portaiden sivujen tummanharmaa rappaus l\u00e4hti irti jos sit\u00e4 v\u00e4h\u00e4nkin yritti. Muistan etupihan per\u00e4ll\u00e4 naapurin papan puolella olleen suuren puisen autonkorjaustelineen, johon auto ajettiin ett\u00e4 sen pohjan alla pystyi melkein seisomaan. Mielest\u00e4ni se oli ihmeellinen rakennelma. En koskaan n\u00e4hnyt ainoatakaan autoa sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Muistan kuinka k\u00e4velin postilaatikolle kes\u00e4aamuna. Meid\u00e4n postilaatikkomme oli ainoa metallinen koko rivist\u00e4. Postilaatikoilta n\u00e4ki pitk\u00e4lle kumpaankin suuntaan tiet\u00e4, toiselta puolelta pitk\u00e4lti ohi Hassisen talon ja toiselta Ronkaisten mutkaan asti, jonka j\u00e4lkeen alkoi jo iso tie. Postilaatikolta kun katsoi pellon yli, n\u00e4ki ison tien ja koulun joka n\u00e4kyi paksun ja synk\u00e4n kuusiaidan takaa.<\/p>\n

Muistan kuinka talvella hukkasin luistimen suojani hankeen k\u00e4velless\u00e4ni pellon viert\u00e4 kent\u00e4lle. L\u00f6ysin ne kuitenkin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta jouset olivat venyneet niin ett\u00e4 ne olivat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6kelvottomat. Ja olin muutenkin jo saanut uudet suojat.<\/p><\/blockquote>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirjoitettu alun perin 17. toukokuuta 2010 Ensin ajattelin vain postata t\u00e4m\u00e4n kuvan, mutta etsiess\u00e4ni jotain muuta l\u00f6ysin er\u00e4\u00e4lt\u00e4 vanhalta kovalevylt\u00e4 yhden vanhan tekstin, jossa on paljon kes\u00e4nostalgiaa. Olkoon tuleva kes\u00e4nne sellainen, jota tulette muistelemaan my\u00f6hemmin. Seuraavat rivit on kirjoitettu noin viisi vuotta sitten. Muistan. Olin alle kolmen, uin parkettilattiaa pitkin rivitalon p\u00e4\u00e4tyhuoneistomme keitt\u00f6st\u00e4 olohuoneeseen (tai […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[3,8,11],"tags":[],"class_list":["post-162","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-arkisto","category-oma-paa","category-universumi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/162","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=162"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/162\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=162"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=162"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=162"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}