{"id":1691,"date":"2026-03-02T18:02:25","date_gmt":"2026-03-02T16:02:25","guid":{"rendered":"https:\/\/maryque.com\/blog\/?p=1691"},"modified":"2026-03-02T18:02:25","modified_gmt":"2026-03-02T16:02:25","slug":"02-03","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/maryque.com\/blog\/2026\/03\/02\/02-03\/","title":{"rendered":"02\/03"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/a>\"\"<\/a>Omistan Martelan ty\u00f6tuolin, joka on itse asiassa Martela-Girsberger, kuva vasemmalla tuolin alta. Kuvat saa klikattua isommaksi. Sain tuolin vuoden 2010 paikkeilla, todellakin sain ilmaiseksi kun satuin olemaan sosiaalisen median \u00e4\u00e4ress\u00e4 oikeaan aikaan: jokin tutkija teki muuttoa toimistotalosta ihan naapuristani, ja antoi ilmaiseksi kalusteitaan, joten k\u00e4vin hakemassa tuolin ja rullaamassa sen noin sadan metrin matkan kotiini, edelliseen asuntooni. Kuka tahansa tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 hyv\u00e4t ty\u00f6tuolit ovat kalliita. Olen verhoillut tuolin istuinosan, mutta kun muoviset k\u00e4sinojat alkoivat murtua etureunasta, en yrityksist\u00e4ni huolimatta l\u00f6yt\u00e4nyt niihin tepsiv\u00e4\u00e4 liimaa. Kipuilin k\u00e4sinojien kanssa, joita piti varoa ett\u00e4 ne eiv\u00e4t hajonneet lis\u00e4\u00e4, parin vuoden ajan, ennen kuin tajusin ett\u00e4 ihan kotihoodeillani on Martelan Outlet, jossa myyd\u00e4\u00e4n k\u00e4ytettyj\u00e4 Martelan kalusteita. L\u00e4hetin heille s\u00e4hk\u00f6postia, ja kun siihen ei vastattu pariin viikkoon, k\u00e4vin poikkeamassa liikkeess\u00e4.<\/p>\n

Yksin\u00e4inen myyntineuvottelija ei l\u00f6yt\u00e4nyt s\u00e4hk\u00f6postiani eik\u00e4 tunnistanut tuolin mallia netin kuvien perusteella, eik\u00e4 siksi osannut sanoa, l\u00f6ytyisik\u00f6 siihen uudet k\u00e4sinojat, mutta meinasi kysy\u00e4 keskusvarastolta, rehennellen ett\u00e4 siell\u00e4 on vaikka kuinka kaikenlaista ikivanhaa, siell\u00e4 kyll\u00e4 tiet\u00e4v\u00e4t.\u00a0<\/em>Ei ollut, tuolini on\u00a0niin vanha ett\u00e4 siihen ei l\u00f6ydy varaosia. Ja TIETENK\u00c4\u00c4N tuolien k\u00e4sinojien kiinnitysmekanismit eiv\u00e4t ole mill\u00e4\u00e4n tavalla yhtenev\u00e4isi\u00e4 eri mallien v\u00e4lill\u00e4, vaikka siihen onkin v\u00e4h\u00e4n vaikea uskoa.<\/p>\n

Olin kuitenkin s\u00e4ilytt\u00e4nyt k\u00e4sinojista irronneet muovinpalat, joten taannoin, kun olin viikon ilman netti\u00e4, tartuin t\u00e4h\u00e4nkin ikuisuusprojektiini, ja verhoilin k\u00e4sinojat uudelleen: irroitettuani k\u00e4sinojien muoviosat itse tuolista niittasin irronneet palat takaisin paikalleen parhaani mukaan, leikkasin s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4st\u00e4ni pakkausmateriaalista sopivat liuskat muovin p\u00e4\u00e4lle, ja kiedoin koko paketin kaksinkertaiseen vanhaan lakanakankaaseen, jonka kiristin ja ompelin k\u00e4sin. Kuvassa ensimm\u00e4inen, toisesta tuli yht\u00e4 rujon n\u00e4k\u00f6inen l\u00e4helt\u00e4 katsottuna. Ostan jostain jotain mukavaa paksumpaa kangasta, jolla verhoilen n\u00e4m\u00e4 viel\u00e4 kerran t\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4lle. Ikivanha lakana tuskin kest\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 kovin kauaa.<\/p>\n

* * *<\/p>\n

Draaman perimm\u00e4inen teht\u00e4v\u00e4, (kuten satujen), on tarjota ratkaisu ongelmaan, jota ei voi k\u00e4sitell\u00e4 j\u00e4rjell\u00e4. Ollakseen toimivaa draaman pit\u00e4\u00e4 saada meid\u00e4t pid\u00e4tt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n rationaalisesta arvioinnista ja seuraamaan kappaleen sis\u00e4ist\u00e4 logiikkaa, niin, ett\u00e4 mielihyv\u00e4mme (parannuskeinomme) muodostuu tarinan lopussa odottavasta vapautuksesta.<\/p><\/blockquote>\n

David Mamet,\u00a0Ravintoloissa kirjoittelua<\/em>, s. 28, Terra Cognita, 2004.<\/p>\n

Art is a form of negotiation between our ideas of the world and the world.<\/p><\/blockquote>\n

Karl Ove Knausg\u00e5rd\u00a0The New Yorkerin<\/em> haastattelussa marraskuun 11. 2018<\/a>.<\/p>\n

Jotkut ihmiset syntyivat internet sisuksissaan ja k\u00e4rsiv\u00e4t siit\u00e4 kovasti. Thom Yorke oli yksi heist\u00e4, h\u00e4n ajatteli, ja k\u00e4pertyi tuoliinsa katsomaan dokumenttielokuvaa Meeting People Is Easy<\/em>. Kuvaus oli katujen, kallistuvien pullonkaulojen ja tuntemattomien ihmisten kiihtyv\u00e4\u00e4 suttua, v\u00e4ki hajaantui kuin valons\u00e4teet lentokenttien prismoissa ja harottavat hiukset painuivat taksien sivuikkunoita vasten. Ihmisloukuilta n\u00e4ytt\u00e4via auloja, mainoksia taiteen tilalla, sokaisevia vesiteit\u00e4 ja rumpali rikinkeltaisessa valonloimussa. Satoi, satoi kaikkea. \u00c4\u00e4niraita tihkui haastattelukysymysten fuugan lomasta, samat kysymykset toistuivat toistumistaan: ranteiden auki viilt\u00e4miseen sopivaa taustamusiikkia? Jokainen kuva totesi ett\u00e4 l\u00e4vitsemme kulkevat virtapiirit ulottuivat kaikkialle ja tuottivat tuskaa. Sitten kuitenkin tapahtui jotakin.<\/p>\n

Thom Yorke piteli mikrofonia ojossa yleis\u00f6n laulaessa ”Creepin” kertos\u00e4etta puhvelimaisesti mylvien j\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 v\u00e4list\u00e4 sanaakaan. Yorke kohautti olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n. Ranteen nytk\u00e4hdys viestitti: Katsokaa nyt n\u00e4it\u00e4 idiootteja. Ehk\u00e4 my\u00f6s: Olen itsekin idiootti. Sitten Yorke hymyili, toinen poski kohosi omenaksi sumun keskell\u00e4, ja aito hymy yritti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tekohymylt\u00e4. Yorke alkoi laulaa laulua loppuun, ensin puolittain kieli poskessa, mutta pian h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 mursi katkeruuden kahleet ja laulu muuttui aidoksi, se avartui muhkeaksi ja kauhistuttavaksi kun tiikerililja, Yorke muovasi sen uuteen uskoon, se oli taas h\u00e4nen. Se jyr\u00e4si jopa miehet, jotka huusivat h\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n, puolittain h\u00e4irik\u00f6iv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4, yrittiv\u00e4t vohkia h\u00e4net h\u00e4nelt\u00e4 itselt\u00e4\u00e4n: Thom, Thom, Thom. Yorken paksu nahka oli tiess\u00e4\u00e4n, h\u00e4n oli t\u00e4ysin turvassa, h\u00e4n oli stadionin kokoinen ja yht\u00e4 yksin kuin aikoinaan huomatessaan, ett\u00e4 h\u00e4nen sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n soi. Yorke seisoi paikoillaan ja puristi mikrofonia kuin satuttavaa muistoa, j\u00e4yk\u00e4t rakenteet olivat kaikonneet h\u00e4nen sisikunnastaan ja h\u00e4n oli pelkk\u00e4 poika yll\u00e4\u00e4n ainoa sihen aikaan markkinoilla ollut paita.<\/p>\n

”En ole koskaan aikaisemmin tuntenut sill\u00e4 tavalla”, Yorke sanoi my\u00f6hemmin haastattelussa kasvot j\u00e4lleen tuskasta rusottaen, muisteli kuinka oli katsonut tuhansia nimett\u00f6mi\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka kohottelivat tupakansytyttimien liekkej\u00e4 m\u00e4en p\u00e4\u00e4ll\u00e4. ”Se ei ollut inhimillinen tunne.”<\/p><\/blockquote>\n

Patricia Lockwood, Kukaan ei puhu t\u00e4st\u00e4<\/em>, s. 63\u201364, suom. Einari Aaltonen, Tammi Keltainen Kirjasto, 2022.<\/p>\n

Katkelmassa mainittu dokumenttielokuva on katsottavissa ilmaiseksi Radioheadin kotisivuilla<\/a>, ja kohtaus, josta puhutaan alkaa noin kymmenen minuutin kohdalta. Sain t\u00e4m\u00e4n elokuvan melko vasta DVD:n\u00e4 yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4ni, joka oli poiminut sen viime syksyn\u00e4 kuolleen yhteisen yst\u00e4v\u00e4mme j\u00e4\u00e4mist\u00f6st\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Omistan Martelan ty\u00f6tuolin, joka on itse asiassa Martela-Girsberger, kuva vasemmalla tuolin alta. Kuvat saa klikattua isommaksi. Sain tuolin vuoden 2010 paikkeilla, todellakin sain ilmaiseksi kun satuin olemaan sosiaalisen median \u00e4\u00e4ress\u00e4 oikeaan aikaan: jokin tutkija teki muuttoa toimistotalosta ihan naapuristani, ja antoi ilmaiseksi kalusteitaan, joten k\u00e4vin hakemassa tuolin ja rullaamassa sen noin sadan metrin matkan kotiini, […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,8,9],"tags":[],"class_list":["post-1691","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-alleviivattua","category-oma-paa","category-pelit-ja-pensselit"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1691","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1691"}],"version-history":[{"count":14,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1691\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1715,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1691\/revisions\/1715"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1691"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1691"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1691"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}