T\u00e4n\u00e4\u00e4n her\u00e4\u00e4n jo ennen seitsem\u00e4\u00e4. Pari viime p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ovat olleet ty\u00f6nt\u00e4yteisi\u00e4 ja olen huomaamattani k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt vuorokausirytmini normaalimmaksi kuin mit\u00e4 se on ollut muutamaan viikkoon. Yrit\u00e4n auttaa, ja autankin, yst\u00e4vi\u00e4ni heid\u00e4n suruissaan, ongelmissaan ja vaikeissa ajoissaan. Olen lapsenvahtina, tiskaan, kuuntelen ja puhun. Monelle heist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vuosi on ollut ehdottomasti vaikein t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4. Er\u00e4s yst\u00e4v\u00e4piirimme j\u00e4sen kuoli yll\u00e4tt\u00e4en viime viikolla. Toisen yst\u00e4v\u00e4ni avioliitto hajosi ja duunipaikka meni nurin, toisella puolella maapalloa. Yhden yst\u00e4v\u00e4ni ihmissuhde on vaikeuksissa ties monennenko kerran. N\u00e4m\u00e4 ovat tietysti vain niit\u00e4 suuria ja dramaattisia asioita, joista kerrotaan muillekin. Kaikki me taistelemme omien haasteidemme kanssa enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4in mutta teemme sen \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4sti. Tai kerromme niist\u00e4 vain niille, jotka ovat meit\u00e4 l\u00e4himp\u00e4n\u00e4. Mutta usein \u2013 liian usein \u2013 emme puhu niist\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
T\u00e4ll\u00e4 viikolla olen tyytyv\u00e4inen itseeni. Olen saanut paljon aikaan. Kirjoittaminenkin sujuu, mutta se on ollut nyt muutaman p\u00e4iv\u00e4n taka-alalla toisen projektin edistyess\u00e4. Olen mukana luomassa er\u00e4st\u00e4 graafisia palveluita tarjoavaa kevytyrityst\u00e4. Olen pystynyt pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinni rutiineistani vaikka se v\u00e4lill\u00e4 tarkoittaakin kielt\u00e4ytymist\u00e4 erilaisista menoista ja impulsseista, ja aion jatkaa samalla tavalla viimeist\u00e4\u00e4n heti viikonlopun j\u00e4lkeen. Ainakin muutaman p\u00e4iv\u00e4n ajan, sitten l\u00e4hden toiselle laidalle Suomea viett\u00e4m\u00e4\u00e4n pitk\u00e4\u00e4 juhannuslomaa minulle t\u00e4ysin uudessa kaupungissa. Mutta hein\u00e4kuun pyhit\u00e4n ty\u00f6nteolle. Pyhit\u00e4n. Varmasti.<\/p>\n