Pimeimm\u00e4n vuodenajan joka kerran mukanaan tuoma talviuniviitta on ollut p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni jo muutaman viikon. Nukun pitki\u00e4 y\u00f6unia, her\u00e4\u00e4n nauttimaan – jos sit\u00e4 voi nauttimiseksi kutsua – muutaman tunnin p\u00e4iv\u00e4nvalosta, teen kotit\u00f6it\u00e4, el\u00e4n rauhallista ja hidasta el\u00e4m\u00e4\u00e4, k\u00e4yn k\u00e4velyill\u00e4, hoidan flunssaani lep\u00e4ilem\u00e4ll\u00e4 l\u00e4pp\u00e4rin tai kirjojen \u00e4\u00e4ress\u00e4 s\u00e4ngyn pohjalla, nukun kun nukuttaa, sy\u00f6n kun on n\u00e4lk\u00e4. N\u00e4en yst\u00e4vi\u00e4ni harvemmin kuin yleens\u00e4, mutta juttelen heid\u00e4n kanssaan silti p\u00e4ivitt\u00e4in.<\/p>\n
Joulukuu oli monella tavalla stressaava, siksi p\u00e4\u00e4tin antaa itselleni luvan j\u00e4tt\u00e4\u00e4 jokavuotiset joulukortit maalaamatta ja l\u00e4hett\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Sen sijaan olen etsinyt ja l\u00f6yt\u00e4nyt hyvi\u00e4 kitarasoundeja, treenannut pianoa, kuunnellut itse\u00e4ni ja kehoani. Miettinyt ja kirjoittanut auki sit\u00e4, mik\u00e4 minua koko ajan stressaa, ja miksi ajattelen asiat aina etuk\u00e4teen pahimman mahdollisen kautta vaikka kaikki menee aina kuitenkin hyvin: huolehdin yleens\u00e4 aivan turhaan. Luulen, ett\u00e4 se liittyy yleiseen neuroottisuuteen ja ehk\u00e4 joskus k\u00e4sittelem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neisiin pelkoihin, ja siihen kuinka kaiken pit\u00e4\u00e4 olla kohdillaan tai ett\u00e4 tarvitsen rutiinini, ja jos se s\u00e4rkyy niin jotain pahaa tapahtuu. (Mit\u00e4 ihmett\u00e4 se muka ikin\u00e4 voisikaan olla?) Ja kuinka minulla on vaikeuksia tehd\u00e4 asioita oman mukavuusalueeni ulkopuolelta vaikka olen tuhansia kertoja huomannut, ett\u00e4 siit\u00e4 tulee parempi olo.<\/p>\n
Citybussin metalliseen kuppiin kilahtavat viisisenttiset rakentuvat itsest\u00e4\u00e4n oudosti kantilleen limitt\u00e4in, nauramme sille bussikuskin kanssa kumpikin: kuulemma viisisenttiset ovat ainoita, jotka ovat magneettisia ja ne olivatkin olleet ty\u00f6p\u00f6yt\u00e4ni laatikossa magneetin vieress\u00e4 ikuisuuden. Kuski kutsui sit\u00e4 tilataiteeksi.<\/p>\n
Puhelimeni (ikisuosikkini Nokia E71, olen omistanut niit\u00e4 ehk\u00e4 kolme t\u00e4t\u00e4 nykyist\u00e4 ennen) akku on vedellyt viimeisi\u00e4\u00e4n jo kauan, mink\u00e4 johdosta se onkin viime aikoina ollut l\u00e4hinn\u00e4 lankapuhelin. T\u00e4n\u00e4\u00e4n postin mukana tuli siihen itselleni joululahjaksi ostama ihkauusi akku, joten puhelimen aiheuttamat stressaukset ja loputtomat kiroilut ovat nyt historiaa. Jotain sent\u00e4\u00e4n?<\/p>\n
Mutta on hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tapahtuu joka vuosi juuri t\u00e4h\u00e4n samaan aikaan, miltei t\u00e4ysin identtisin oirein. Blogin arkistosta l\u00f6ytyy todistusaineistoa pilvin pimein. Tammikuu on ohi ihan pian, helmikuu on lyhyt, ja maaliskuu on ensimm\u00e4inen kev\u00e4tkuukausi. Sill\u00e4 v\u00e4lin annan itselleni luvan hibernoida ja ottaa iisisti. Ja tied\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkin kaamoksen j\u00e4lkeen tunnen itseni taas ihan v\u00e4h\u00e4n paremmin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Pimeimm\u00e4n vuodenajan joka kerran mukanaan tuoma talviuniviitta on ollut p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni jo muutaman viikon. Nukun pitki\u00e4 y\u00f6unia, her\u00e4\u00e4n nauttimaan – jos sit\u00e4 voi nauttimiseksi kutsua – muutaman tunnin p\u00e4iv\u00e4nvalosta, teen kotit\u00f6it\u00e4, el\u00e4n rauhallista ja hidasta el\u00e4m\u00e4\u00e4, k\u00e4yn k\u00e4velyill\u00e4, hoidan flunssaani lep\u00e4ilem\u00e4ll\u00e4 l\u00e4pp\u00e4rin tai kirjojen \u00e4\u00e4ress\u00e4 s\u00e4ngyn pohjalla, nukun kun nukuttaa, sy\u00f6n kun on n\u00e4lk\u00e4. N\u00e4en yst\u00e4vi\u00e4ni […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8],"tags":[],"class_list":["post-693","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-oma-paa"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/693","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=693"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/693\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=693"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=693"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/maryque.com\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=693"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}