Kuvitusta pitkästä aikaa 
Eräs tuttu freelance-toimittaja teki minusta jo helmikuussa haastattelun MaMaryn NonSordino-lehteen otsikolla "Nettimainonnan rautainen ammattilainen". Juttu on eräänlainen kuvaus siitä, miten hyvin tai huonosti työllistyin valmistumiseni jälkeen. Lehti ilmestyy tässä parin viikon sisällä, tein siihen yhden kuvituksen jonka ajattelin jakaa kanssanne.

Tässä ensin skannattu kuulakärkikynäpiirros (klikkaa suuremmaksi):


Ja tässä sama piirustus valmiina fotarikäsittelyn jälkeen:


2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen
Asioita lokakuun loppupuolelta 
Fraktaalikaali, Jarvis Cockerin versio Leonard Cohenin I Can't Forgetista, töitä töiden perään, vihreää teetä, muistoja, ylihintaisia naamiaisasuja, jotka silti ajavat asiansa, loppuillan sekavia tapahtumia, Ystäviä, ikävää, demobiisejä, uusi takki jossa takataskut, facebook-keskusteluita, suihkun lattiakaivo tukossa, HS Digilehti, suosikkilähikänkkylä (Pizza Hot Chili & Kebab) sulki ovensa, uusia kirjoja alennusmyynnistä, Bob Dylanin "The Man In Me" Big Lebowskin alkuteksteissä, siitä muistot toissakesälle Helsinkiin, vitutusta kun ihmiset eivät päivitä blogejaan, vitutusta kun en itsekään.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Kämmenselkään kirjoitettua 
Minulla on tapana kirjoittaa muistiinpanoja vasemman käteni kämmenselkään. Eilen keskustelin ystäväni kanssa Facebookin chatissa siitä, mitä tekstiä tatuoisin käteeni. Ensin se lähti ideasta tatuoida pelkät viivat, joille voisi kirjoittaa, mutta päädyimme yhteisymmärryksessä siihen, että on aina parempi kirjoittaa vapaasti viivojen ulkopuolelle.

Mutta mitä voisin tatuoida kämmenselkääni, pitkäaikaismuistiin? Sen pitäisi olla jotain mahdollisimman laveaa, mutta totta. Ehkä jonkinlainen kehotus, elämänohje? Ensimmäinen ehdotukseni oli "älä jää kiinni. eteenpäin." (jotkut lukijani saattavat tietää taipuvaisuuteni nostalgiaan). Toinen ehdotus oli positiivisempi (vaikkakin pitää sisällään myös mahdollisen negatiivisen puolen): "rakasta vaikka siitä tulisi vain vaikeuksia."

Ja mitä kämmenselässäni nyt lukee? Edelleen pari päivää vanha muistiinpano:
"Mitkä asiat palaavat talven tullen?
- hämäräsokeus
- staattiset sähköiskut"

Näen huonosti hämärässä. Toinen kohta viittaa siihen, että huomasin ilmojen kylmetessä taas saavani sähköiskuja työkannettavastani. Kesällä tätä ei tapahtunut, eli jotain on muuttunut. Johtopäätös: sähköiskut johtuvat pitkistä kalsareistani, jotka kehittävät sähkövarauksen kun kävelen pöytäni äärestä esim. keittiöön hakemaan teetä, ja varaus purkautuu kun käteni koskettaa kannettavan metallipintaa. Pitänee ostaa puuvillaisia kalsareita.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Talven tullessa 
Suunnittelua, toteutumattomia tulevaisuuden matkoja, parin päivän varoitusajalla samaan kaupunkiin tulevia ihmisiä, pitkiä baari-iltoja, väsyneitä arki-iltoja, yllättävän pirteitä aamuja, hitaasti meneviä työpäiviä, nopeasti meneviä työpäiviä, vaikeita alkuviikkoja, vapaita viikonloppuja, sydänsuruja, liian vähän aikaa, unohtuneita ostoksia joiden takia improvisoituja ruokia, kohta huomaamatta tammikuu.

Eineksiä lounastunnilla, teetä teetä teetä, liian vähän vaatteita aamupakkasella, yksi välipaita liikaa päivällä, radiota kun spotifylista kyllästyttää, intoilua, facebookstatuksia, webkameroista muiden kaupunkien sään seuraamista.

Toiveita, pelkoja, laskuja + palkkaa, käytännön asioita ja niiden tekemättä jättämisiä, häkkivaraston penkomista, pitkät kalsarit pois jalasta kun tulee sisälle, ei lukuvaloa, liian lyhyt firewire-johto, blogeja, keikkoja, yritys syödä tasaisesti ja säännöllisesti, pitkiä iltapäiviä kerholla, voimistelua ja käsipainoja, vanhojen kirjojen uudelleenlukemista, tunkkaisten talvivaatteiden tuulettamista, pyörällä ajamisen poisjättämistä, kauppareissuja pimeän tullen.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
And Another Thing..  


Maanantaina tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Linnunradan Käsikirja Liftareille julkaistiin ensimmäistä kertaa kirjallisessa muodossaan. Maanantaina tapahtuu myös jotain muuta, nimittäin silloin julkaistaan Artemis Fowl -kirjoistaan tutun Eoin Colferin kirjoittama kuudes Linnunrata-kirja nimeltään And Another Thing..!

Mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon kirjassa tai tarinassa yleensä on jämiä DNAlta keskenjääneestä The Salmon Of Doubtista. Tarina oli Adamsin kuolinhetkellä vielä Dirk Gently -tarina (se julkaistiin postuumisti samannimisessä kokoelmassa, josta olen blogannut aiemminkin), mutta Adams kertoi että hänellä on vahva tunne siitä, että tarina sopisi paremmin Käsikirjan maailmaan.

Mistä Colfer on saanut idean jatkaa Käsikirjan tarinaa, sitä en tiedä. Veikkaan kustantajaa: uuden kirjan myötä otetaan myös uudistetut painokset viidestä aiemmasta teoksesta. Toivottavasti tämä nyt kuusiosaiseksi paisuva "trilogia" ei kuitenkaan saa enempää jatkoa (tyyliin Artemis Fowl -sarja). Ymmärrettävästi alkuperäisten kirjojen fanit odottavat uutta tuotosta pelonsekaisella mielenkiinnolla.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Animoitu The Beatles Rockband intro 
Haluatko nähdä jotain psykedeelistä ja hienoa? The Beatles Rockband-pelin intro, mm. Gorillazin animoineen Passion Picturesin toteuttamana:



Lisää Boing Boingissa.

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Päivän Tornioaiheiset uutiset 




Hartwall aikoo lopettaa Tornion tehtaansa. Asuin Saarenpäänkadulla tehtaan naapurissa nelisen vuotta sitten, ja olen kuunnellut olutrekkojen yöllistä rallia ja sään ollessa vittumaisen suotuisa haistellut tehtaan mallaskäryjä lukemattomia kertoja.

Yritin etsiä youtubesta aiheeseen liittyvää Tarharyhmän biisiä "Beibini asuu Torniossa (mitä teen?)", mutta en löytänyt, joten tässä spotifylinkki. Mitä muita biisejä on missä lauletaan Torniosta? Mieleen tulee ainakin Kirkan ja Islandersin "Rock'n'roll Hoochie Coo" (spotify), joku Junnu Vainion biisi jossa lauletaan Tornion yöstä ja nakkikioskijonosta, sekä tietysti legendaarinen Terveiden Käsien "Tornion kevät".

EDIT 8.10. klo 21:13: Ja tietysti Hectorin "Takataan roos": "Voit mennä juosten Tornioon, ja huutaa kuinka korni oon."

kommentoi  |  linkki kirjoitukseen
Vuoret 
"Kaukana lounaassa siintävät vuoret. Poimuileva selänne on kuusi peninkulmaa pitkä. He sanovat niitä joskus vuoriksi ja toisinaan vaaroiksi tai kukkuloiksi. Vuoriksi silloin, kun ne näyttävät katkaisevan tien sinne, mihin he niin kaipaavat, ja silloin kun ne näkyvät oikein mahtavina suomaiden takana. Vaaroiksi he nimittävät niitä usein, kun ne viekoittelevat heidän haaveensa ylitseen maihin ja olosuhteisiin, joita he niin ikävöivät. Joinakin iltahetkinä ne lahjoittavat heille rauhaisan mielen ja sivelevät ajatuksen sisintä, salatuinta kehää kuin viileät, siniset mainingit."

Veikko Huovinen, Siintävät vuoret, 1959

2 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen

|◄  70 71 72 73 74 75 76 77 78 79  ►|