Iltapäivä kääntyi alkuillaksi saunomalla. Alkuilta kääntyi illaksi hyvässä seurassa, limenpalasten tarttuessa matosta jalkapohjiin, punaviinin läikkyessä uusille (rumille) lakanoille, olutpullojen kaatuillessa lattialle. Musiikki oli lujalla (kuten pienessä asunnossa pitääkin), ihmiset päihtyivät joviaalissa ilmapiirissä, kaikki nauttivat olostaan. Polaroidkuvia otettiin, kitaroita soitettiin ja laulettiin. Ystäväni oli saanut tutulta kondiittorilta erilaisia leivoksia, joita ihmisille syötettiin. Erivärisiä leivospapereita löytyy vieläkin asuntoni nurkista. Jossain vaiheessa siirryimme tuttua taktiikkaa hyödyntäen lähikapakoihin, mukanamme jonkinlainen pähkinäkermavaahtokakku(?) jota syötimme mm. Lentävän Lautasen nuorelle portsarille. Lentävä (lonkeroa) -> Paskis (krusoviceä ja minttuviinaa) -> Neveri (sherwood-siideriä) -> koti (samarinia). Eilispäivä meni puolimakuulla vastaillen vuokra-asunnontarjoajien puheluihin ja viesteihin. Pitäisi siivota ja viedä pulloja.
(Mitä muuta? Tänään muutama asuntoesittely eri puolilla kaupunkia. Niistä lisää myöhemmin. Hyvää alkavaa viikkoa.)
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Miltä kuulostaa tietokonepeli, jossa ajetaan bussilla Tucsonista Las Vegasiin maksimissaan seitsemääkymppiä, matka kestää kahdeksan tuntia ja peliä ei saa pauselle?
Tiellä ei ole muita kulkijoita, eikä bussissakaan ole muita matkustajia. Bussin ohjaus viertää (viertää?) oikealle, joten ohjausta on koko ajan vähän korjattava, joten pelin ääressä pitää todella olla koko ajan. Jos ajat bussin tien sivuun, se hinataan takaisin Tucsoniin (myös reaaliajassa) ja matka alkaa alusta. Kun (jos?) pääset Las Vegasiin saat yhden pisteen ja voit valita ajatko bussin takaisin. Jos päätät ajaa takaisin, saat Tucsonissa toisen pisteen. Ad infinitum.
Peli on Desert Bus, vuonna 1995 julkaisematta jääneen Penn & Teller's Smoke and Mirrors -pelin sisältämä minipeli. Kanadalainen komediaryhmä LoadingReadyRun on jo muutamana vuonna järjestänyt tempauksen nimeltään Desert Bus for Hope, jossa he käytännössä keräävät rahaa Child's Play -nimiselle hyväntekeväisyysjärjestölle pelaamalla peliä niin pitkään kuin ihmiset lahjoittavat rahaa. Tätä kirjoittaessani he ovat pelanneet reilut viisi päivää ja onnistuneet keräämään vajaat 120000 dollaria.
Nettisivuillaan on tsätti ja videofeed huoneeseen jossa pelataan (juuri äsken siellä lauloi sekavan näköinen porukka A-han Take on Metä ja nätti tyttö Nekomimi-korvissa pelasi) ja "Bus Cam". Kaikkeen tähän liittyy vielä paljon muuta kivaa, kuten julkkisvieraat ja kaikki ihmeelliset tempaukset joihin lahjoittajat peliporukkaa yllyttävät (nyt näköjään taas lauletaan porukalla They Might Be Giantsin Birdhouse in Your Soulia). Luulin bloganneeni tästä jo viime vuonna, kun seurasin samaa tempausta, mutta en ilmeisesti ollutkaan tehnyt niin.
Ja nyt ne laulavat Robin Hood: Sankarit sukkahousuissa -leffasta tuttua tunnussävelmää. Asiaankuuluvan koreografian kera. Tsekatkaa!
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Pitkään aikaan ei ole oikeastaan vituttanut. Jos on ahdistanut, on ahdistanut, tai masentanut. Tänään vituttaa.
Aiemmassa postissa tänään mainitsin tulevaisuudessa (toivottavasti mahdollisimman kaukana) siintävän muuttoni. Päivällä vuokraisäntäni yritti soittaa, en vastannut. Hän laittoi viestin. Jossa kyseli tämän kuun vuokran perään. Vuokran jonka luulin olleeni maksanut. Tarkistin asian verkkopankista. En ollut maksanut. Käytännössä olen nyt siis 670€ miinuksella siitä rahatilanteesta, millä olen suunnitellut asuvani tässä kämpässä ehkä muutaman kuukauden sekä maksavani suunnilleen samankokoiset mätkyt.
Mikä tarkoittaa sitä, että muuttoa pitää aikaistaa. Ja verotoimistossa pitää käydä, jospa suostuisivat jonkinlaiseen venytettyyn maksusuunnitelmaan. Suunnitelma: ilmoitus sunnuntain Kalevaan, mahdollisimman äkkiä (ehkä jo ensi viikolla?) uuteen (huomattavasti halvempaan) asuntoon (max. n. 500€) keskustaan, Heinäpäähän tai johonkin lähialueille. Ei mielellään korkealle kerrostaloon (jää muuten mahdollinen parveke käyttämättä korkean paikan kammon takia). Ideaalitilanne: kolmikerroksesta vanhasta kerrostalosta Heinäpäästä viihtyisä ja rauhallinen kaksio astianpesukoneella.
Tämä asunto on melkoinen unelma: 1870-luvulla rakennettu kolmekerroksinen kivitalo, jonka ainoassa rapussa on vain kolme asuntoa (joista yksi on myynnissä ja toisen asukas on välillä viikkoja poissa). Korkeat huoneet ja ikkunat, astianpesukone ja ihan näppärän näköinen baarikeittiö. Parkettilattia ja oma sauna. Todella keskeisellä paikalla. Kaunis ja rauhallinen talo. Olisinpa rikas, tai vaihtoehtoisesti en näin tyhmä.
On muuten helvetin tyhmää tehdä itselleen ongelmia täysin triviaaleista tulevista asioista. Kuten nyt esimerkiksi vuodevaatteiden tai kattolampun ostamisesta. Sitä vaan jotenkin rakentaa itselleen hirveän henkisen kynnyksen tehdä mitään. Varsinkin tähän vuodenaikaan.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
En ole pitkään aikaan saanut kirjoitettua mitään kokonaista, ja tämäkään posti ei valitettavasti ole poikkeus. Viime aikoina olen kuunnellut Kings Of Conveniencen Riot on an empty streetiä, lukenut muutaman kirjan (mm. Mark Haddonin A Spot of Bother, Barney Hoskynsin Hotel California: Singer-songwriters and Cocaine Cowboys in the L.A. Canyons 1967-1976),
Mielessä joululoma mutta ei joulu, uudenvuoden reissu Kainuun metsiin, viikonloppu, levykaupasta tilatut mutta eivät vielä tulleet Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalo -levyt, päiväunet, edessä jossain kaukana vielä siintävä muutto (ihmisen ei pitäisi joutua miettimään muuttamista tähän aikaan vuodesta; voi olla että tuhlaan säästöni nykyiseen helvetin kalliiseen vuokraan ja jätän muuton tammi-helmikuun vaihteeseen ihan vaan laiskuuttani).
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kirjoittaisin kirjan. Tekisin animaation tai pari. Oppisin silkkipainamaan t-paitoja. Perustaisin bändin. Ottaisin tatuoinnin. Tekisin podcastin. Piirtäisin sarjakuvaa. Pitäisin polaroid-näyttelyn.
Mitä sinä tekisit jos tietäisit että et voi epäonnistua?
kiits wil wheaton
3 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Päädyin rannalle oikeastaan vain siitä syystä, että mielikuvani siitä olivat vain puoliksi totta. Toinen puoli liittyi erääseen suunnitelmaan, jonka yksi kaunis tyttö esitti kerran. Hänen kanssaan olisin halunnut kävellä rannan päästä päähän. Pysähtyä, kääntää selän tuulelle ja pitää häntä lähelläni hetken. Kummallakin liikaa vaatteita päällä että läheisyyden nälkä katoaisi, mutta silti tyytyväisenä ja alakuloisen onnellisena yhteisestä hetkestä. Rohtuneet huulet silmäkulmaa tai poskipäätä vasten. Kuin tanssisi hitaita mutta ilman musiikkia ja talvisella hiekkarannalla paksut villakangastakit päällä. Liikkumatta.
Ja sitten taas liikkuen, välttäen katsomasta toista suoraan, jätetään taakse mitä äsken tapahtui kuten joka hetki. Ehkä käsi kädessä vaappumista, hiekka karkaa kengän alta, kävely vaikeutuu. Kunnes tullaan kovemmalle maalle. Tuuli käy kasvoihin. Mieli on tyhjä, on jo nyt ikävä. Mitään muuta ei tule.
Sen jälkeen vain kävellään ja jätetään kaikki muu taakse.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
"Hämärtää jo."
"Niin tekee, vielä ois töitäkin tunti pari jäljellä. Millonhan mä näin viimeksi suoraa auringonvaloa? Pari viikkoa sitten?"
"No mut, eiks se jo jotain kuuden viikon päästä ala pidetä? Päivä?"
"Niin, eiks se joskus joulun tienoilla..?"
"Mut arvaa mitä mä tein eilen? Jotenkin piristi täysin, mä kävin ostoksilla!"
"Sä? Eee..?"
"Niinniin, mä tiedän, mut mä vaan mietin et mikä mua vois piristää, ja vitutti kun oli pullopusseja keittiö täynnä, mä roudasin ne Stokkalle ja sit mä ostin vähän Negritaa, paria erilaista vitaminoitua tuoremehua, vissyä, sit kävin vittuillessani Anttilasta kattomassa oisko siellä mitään DVD-tarjouksia."
"Oliks mitään?"
"Ostin mä Lostin kaks ekaa tuotantokautta, kympin kappale. Ei paha, oon mä ne nähny mut onhan siitä jo aikaa, ja ne kommenttiraidat on monesti kivoja. Sit mä menin kotiin, laitoin saunan päälle, join puoli purkillista mehua, pari lasia vissyä ja kaadoin itelleni kaks sormenleveyttä rommia. Niin, ja jouluvalot! Vihreet! Ne mä asensin ekana."
"Vihreet? Miks just vihreet?"
"No ne oli halvimmat. Tietenki. Mut ne on yllättävän kivat!"
"Okei."
"Sit mä siemailin vähän rommia ja vissyä ja ootin että sauna lämpiää ja katoin ku Jack auttaa kaikkia ja moottori räjähtää ja Hurley ja Kate ja kaikki sählää ympäriinsä ketä siinä pilotissa nyt olikaan, ja kuuntelin sen ohjaajan ja joittenki kommenttiraitaa, ne oli ihan innoissaan kaikesta. Ja kaikki tuntu paljon paremmalta, niinku koko elämä."
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Morphine - A good woman is hard to find:
vs.
Tom Waits - A good man is hard to find:
Viikonloppu? Kuulemma jotain pastaruokaa pienellä porukalla Elsan luona (täytyy muistaa käydä hakemassa matkalta croissantit ja kirsikkatomaatit), illempana ehkä Samuli Putroa (ja lämppärinään toimivaa Zacharius Carls Groupin Ossian Marttalaa soolona) Nelivitosessa. Vaihtoehtoisesti johonkin pystäriin ystäviä, tuttuja tai tuntemattomia tapaamaan. Vaihtoehtoja kyllä löytyy, mutta todennäköisimmin löydän itseni Paskiksesta.
Huomenna? Ehkä "Surrealismi, valistus ja uskontokritiikki-seminaari" ex-tyttöystävän muuttoa vältellessä, ehkä päivähumaltuminen ystävien seurassa,
Ehkä myös humalaisia facebook-keskusteluja, silmäpeliä, kaupungilla kävelyä, suunnitelmia & yöllistä säätöä, puheluja, rahanmenoa, kuuma suihku kylmän rommilasin kanssa, lauantai-aamun outo energisyys, joviaalia yhteispäihtymistä, viikon oravanpyörän unohtamista, suudelmia täydessä reggaebaarissa, haaveilua, unohtamista ja elämää talven tulon edellä. Miltä kuulostaa?
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
