Helmikuuta aina jotenkin odottaa jo syksystä lähtien. Helmikuu tarkoittaa sitä, että seuraavaksi on maaliskuu ja virallisesti kevät. Mutta ei vielä. Sitä ennen on vielä paljon kaikkea. Paljon on myös pyörinyt mielessä asioita.

Eräänä iltana saunoin. Pistäydyin löylystä ulkona ja join kylpyhuoneen hanasta kylmää vettä. Samalla sain voimakkaan flashbackin mummilan saunaan, joka sijaitsi mummilan pihan toisella puolella navetassa. Saunaan kuului lehmien ääniä. Kuitenkin, sinne oli vedetty juokseva vesi, yksi kylmävesihana. Talvella saunoessamme isä tai joku muu, en muista, laski huurteisesta hanasta maailman kylmintä vettä vanhaan punaiseen muovikauhaan, joka oli pikkupojan käsille niin iso että sitä pystyi juuri ja juuri pitämään ja kallistamaan huulilleen. Samalta se maistuu vieläkin, jääkylmä hanavesi saunoessa.

Olen kateellinen ystävilleni jotka matkustavat, vaikka vain viikoksi Helsinkiin ja Tallinnaan, tai viikonlopuksi tunturiin keikkamatkalle. Tajusin juuri eilen että minulla on käyttämättömiä lomapäiviä muutaman viikon edestä. Jospa niitä käyttäisi jossain vaiheessa ennen kevättä. En ole matkustanut viimeksi kuin kesälomalla. Voiko se pitää paikkansa? Luultavasti. Miten tässä olisi ehtinyt. Suunnitelmat käydä Tromssan filmifestivaaleilla pari viikkoa sitten kariutuivat työkiireisiin ja epämääräisiin sydänsuruihin. Muutaman viikon päästä lähden viikonlopuksi Helsinkiin, soittamaan ystäväni 30-vuotisjuhlille. Jos sieltä onnistuisi jäädä vaikka vain viikoksi etelään..

Sarjassamme "tänään tein jotain ensimmäistä kertaa elämässäni": kävin kangaskaupassa ja ostin kangasta. Useammankinlaista. Talvi on taas pyöristänyt kaikki muodot eilisen illan ja viime yön ja tämän päivän jatkuneella lumipyryllä ja kämppä on edelleen liian valkoinen sisältä. Kynttilänvalo ei auta jos seinät ovat valkoista maalia tai lasia.

Tämä kappale (joka siis soi luultavasti edelleen jos klikkasitte sen postin alusta soimaan, en tiedä tekeekö niin kukaan, itse harvoin) on yksi levyn ehdottomia suosikkejani. Eräs tähän biisiin liittyvä teinimuisto (levy tuli ulos 1997, joten tämä tapahtui varmaankin joko saman vuoden tai viimeistään vuoden 1998 syksyllä) liittyy siihen, kuinka olin ihastunut erääseen tyttöön (terveisiä!) ja vietimme aikaa hänen kotitalonsa lähellä olevan pellon reunalla maaten heinäpaalien päällä ja katsellen tähtitaivasta, laskien tähdenlentoja. Vielä joitain vuosia sitten muistin kuinka monta näin tunnissa. No, siitä ihastuksesta ei tullut mitään muuta kuin kehkeytyi edelleen jatkuva ystävyys.

Hyvää helmikuuta kaikille. Kohta se on taas ohi, talvi. Mutta tarpokaamme vielä hetken aikaa.

5 kommenttia  |  linkki kirjoitukseen

---

|◄ ◄ 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 ► ►|