17. marraskuuta klo 10:49
Lounastunnilla kotona. Paistoin perunat ja loput pinaattilätyt. Eilinen meni aamusta vähän loivennellessa, pulloista saatiin reilut yhdeksän euroa. Pojat tekivät viisi pellillistä pitsaa, minä ja Lotta keitimme potut, teimme valkokastikkeen (sämpyläjauhoista) ja lisäksi kalapuikkoja ja niitä edellämainittuja lättyjä. Koulussa kipsivalua. Katsellut Talking Headsin "Storytelling Giant" -videota, joka sisältää bändin kymmenen musiikkivideota 80-luvun alusta ja puolestavälistä. Byrne on ohjannut niistä suurimman osan. Loistavia biisejä, ja ennen on osattu tehdä musiikkivideotkin paremmin. Tänään myöhemmin kouluhommia ja sitten Rustolle shakkia pelaamaan.
Kirjoitettu viisi vuotta sitten, jolloin asuin Torniossa 90 vuotta vanhassa puutalossa muutaman ystävän kanssa. Todella hyvää aikaa. Tuntuu kuitenkin siltä että en voisi palata tuollaiseen asumismuotoon (Tottunut liian hyvälle? Osaa arvostaa yksityisyyttään eri tavalla kuin aiemmin?). Viisi vuotta sitten ei tarvinut huolehtia työasioista, verokorteista, deadlineista, työkkäristä, aikatauluista/yleensäkään ajan käytön sovittamisesta työn/harrastuksien/parisuhteen/oman ajan välillä. Nyt vain kirjoittelee työnteon lomassa blogiinsa mitä sattuu. Jos ehtii.
[ add comment ] | [ 0 trackbacks ] | permalink |
( 0 / 0 )..on luultavasti tämä luola 300 metriä meksikolaisen Chihuahua-autiomaan alla. Metrejä ja jopa kymmeniä metriä korkeita/pitkiä kristalleja. Whoa, man.
(kirjoitin ensin otsikon sekä jatkon näin: "Varmasti yksi maailman hämärimmistä paikoista on luultavasti.." Näin varmasti on. Okei. Nyt takaisin töihin. Ei ne hampurilaisketjun www-sivut itse itseään suunnittele. Valitettavasti.)
[ add comment ] | [ 0 trackbacks ] | permalink |
( 0 / 0 )Eilen oli pitkästä aikaa päivä jolloin mikä tahansa oikea energiankäyttö (liikkuminen, puhuminen) tuntui täysin mahdottomalta. Siispä makasin sängyssä kannettavan tietokoneen ja muutaman kirjan kanssa. Tässä eilisen päivä, yön ja tämän illan top 3.
1) Douglas Adamsin lukeminen; postuumisti julkaistu "The Salmon Of Doubt" (en tiedä onko tätä suomennettu vieläkään?), eri lehdissä julkaistuja artikkeleja teknologiasta, pitkiä kirjoituksia, jotka käsittelevät "radikaalia ateismia" ja sitä, onko keinotekoista Jumalaa olemassa. Ajatuksia herättävää ja viihdyttävää tekstiä mieheltä, joka arvosti elämän pieniä ja suuria mukavuuksia (langaton teknologia; gin tonicit).
2) Robert Johnsonin musiikin kuunteleminen. On jotain kiehtovaa siinä, että omistaa yhdellä cd-levyllä kaiken Robert Johnsonin äänittämän tuotannon (ja siinä, että kannessa on tiettävästi ainut Johnsonista ikinä otettu valokuva). Vuosina 1936 ja 1937 San Antoniossa ja Dallasissa hotelleissa ja varastoissa äänitetyt 29 kappaletta (eli Johnsonin koko tuotanto!) ovat bluesin sydäntä parhaimmillaan. Rauhallista ja maagista delta-bluesia, man, erityisesti Come On In My Kitchen, They're Red Hot & Love In Vain.
3) Wil Wheatonin blogin lukeminen. Kaikki muistavat leffan Stand By Me (Viimeinen Kesä)? Well, leffan päähenkilöä Gordie Lachancea eli ystäviensä kanssa radan varressa makaavaa ruumista etsimään lähtevää 12-vuotiasta poikaa näytellyt Wheaton esiintyi myöhemmin huippusuositussa Star Trek – uusi sukupolvi -sarjassa. Vielä myöhemmin parin pienemmän leffaroolin jälkeen hänestä kuoriutui palkittu bloggaaja sekä geek-kulttuurin helmenä pidetty kirjailija.
[ add comment ] | [ 0 trackbacks ] | permalink |
( 0 / 0 )As Matt Taibbi pointed out in a recent column, for the last eight years conservatives have controlled all three branches of government and a lot of the media—everything except the culture. And at some point, while they were busy instituting their tax cuts and declaring war on Iraq, minorities became the majority in several U.S. states, and it became no longer cool for high school kids to call each other “faggot.” It all happened incrementally, insidiously, under their radar. And this year, when they tried their usual fag-bashing tactics and their xenophobia-mongering against illegal aliens, when they made fun of a candidate’s foreign-sounding name and implied he wasn’t a Christian, when they told us all that small-town hicks were the only America that counted, to their incredulity and helpless dismay, it didn't work.
- Tim Kreider
Kyllä, olen myöhässä, mutta tässä on mennyt pari päivää skannaillessa muiden sanomisia (että voi poimia sieltä ne parhaat kun on itse niin taidoton), mutta edelleen sydämeni täyttää hyvä mieli. Ehkä tämä on askel siihen suuntaan mistä löytyy sellainen maailma johon haluaisimme lapsiemme ja heidän lapsiensa kasvavan.
[ add comment ] | [ 0 trackbacks ] | permalink |
( 0 / 0 )
Katsoin noin viikko sitten multitalentti ("a Japanese filmmaker, comedian, actor, film editor, presenter, screenwriter, author, poet, painter, and one-time video game designer") Takeshi Kitanon (jonka useimmat muistanevat Battle Royalesta) ohjaustyön Takeshis'. Elokuva on erikoinen multiversumi, jossa henkilöhahmot ja näyttelijät jakavat yhdessä kahden henkilön (joita kumpaakin elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja Takeshi itse näyttelee) maailman. Elokuva liikkuu todellisen- ja unimaailman välillä usein hyvin väkivaltaisella ja surrealistisella tavalla. Japanilaista David Lynchiä. Täysin loistavaa.
[ add comment ] | [ 0 trackbacks ] | permalink |
( 3 / 5 )
Random Entry
