Syys

Asfaltilla makuuhuoneeni ikkunan alla muutaman metrin levyisessä syvänteessä pyörivien lehtien lakkaamaton rapina kuulostaa aivan sateelta. Silloin kun ei sada, siis. Juuri nyt sataa taas. Pihan puut ovat myrskyn jäljiltä kadottaneet oksiaan, ja niitä täytyy varoa kun kävelee diagonaalisesti pihan läpi polkua pitkin hämärällä ja pimeällä. Tähtitaivas näkyy hienosti: vieressä kulkevan ison tien katuvalot eivät pala, tietä ja sen alla kulkevia putkia on remontoitu jo kauan, ja kuukin on piilossa. Nukun edelleen ikkuna raollaan, viileys rauhoittaa. Pidän koko ajan enemmän siitä, että minulla on sopivan kokoinen ja kaikin puolin hyvä asunto sopivalla paikalla rauhallisella alueella. Muutama vuorokausi ilman ihmiskontaktia yksin neljän seinän sisällä menee paljon helpommin nykyään. Olen muutenkin ajatellut paljon sitä kuinka paljon vähemmän elämässäni on stressiä verrattuna esim. vuoden, kahden tai kolmen takaiseen syksyyn. Se auttaa varsinkin niinä päivinä kun jostain syystä kokee riittämättömyyden tunteita.

Kesäkuu


Kuva suoraan kamerasta joen rannalta eräänä toukokuun viimeisen viikon varhaisaamuna.

Virallisesti minusta tulee visualisti vasta muutaman päivän päästä kun saan tutkintotodistukseni, mutta opiskeluoikeuteni loppui maanantaina ensimmäinen päivä tätä kuuta. Kevät oli oudosti pätkivä, työntäyteinen ja stressaava, mutta sain näyttöni ja viimeiset koulutehtäväni valmiiksi ajallaan. Kesäsuunnitelmiin kuuluu kotihoodeilla kävely ja pyöräily, rauhallinen kotielämä, oranssin pallon nakkelu lähikoulun pihalla, tekstit, kuvien tekeminen, kaikenlainen rento lomailu. Sain jo tälle viikolle kutsun työhaastatteluun, mutta vuorokauden harkinnan jälkeen peruin sen: en halua puolentoista vuoden opiskelun ja varsinkin tämän erikoiskevään stressien jälkeen säännöllisiin päivätöihin heti, tarvitsen ja haluan lomaa. (Se duuni olisi ollut asiakaspalvelua ja helpdeskiä digikuvausvälineitä myyvässä erikoisliikkeessä.) Edellinen kesä meni lähinnä sängyn pohjalla tuulettimen äärellä suoratoistopalveluita väärinkäyttäen, tästä aion tehdä aktiivisemman. Eilen kävin koululla viimeisen kerran, olin pyytänyt kaksi opettajaamme (ryhmänohjaaja ja toinen opettaja joka piti ryhmämme kursseista noin puolet) epäviralliseen palautekeskusteluun, lähinnä koska koko kevään aikana en ole saanut suoraa henk. koht. palautetta ns. livenä. Olen onnellinen, että meillä oli noin hyvät opettajat. Olen viimeinen tuosta koulusta valmistuva visualisti, koska organisaatiomuutosten takia markkinointiviestintä siirtyi liiketalouden alle vuoden vaihteessa, ja koska valmistuin puoli vuotta luokkatovereideni jälkeen.