via katosblog
[ kommentoi ] ( 2 krt. katsottu ) | pysyvä linkki
Outoa kuinka paljon hyvää voi tehdä uudelleen sisustaminen. Tai tarkemmin vain siivoaminen ja huonekalujen paikan vaihto; kaksioni suurempi huone, eräänlainen tupakeittiö, on tuntunut liian avaralta. Vasta eilen tajusin kääntää sohvan ikään kuin erottamaan olohuonetta ja keittiötä toisistaan; koko päivän olen ollut todella hyvällä mielellä (ei se paljoa vaadi, näköjään; jotain uutta, konkreettista). Ajattelin ripustaa katosta kankaan tai pari erottamaan tilaa vielä enemmän. Siivoaminen ja kodinhoito on jäänyt muutenkin liian vähälle; ensin kesäloman, sitten sen loppumisen takia.
Vielä kirjoittamisesta: törmäsin selkeään tietopakettiin, josta voi olla hyötyä usealle bloggaajallekin (myös tuon edellisen sanan kirjoitusasua olen miettinyt, enkä ole onneksi ainoa, kannattaa lukea myös kommentit, joissa selitetään tämä aika hyvin): Suomen virtuaalikielikeskuksen Kirjoittajan ABC. Kielenhuolto-osiosta voi tarkistaa esimerkiksi yhdyssanojen kirjoitusasun ja saada apua myös muihin oikeinkirjoitusongelmiin. Jos siis on sellaisesta kiinnostunut, pakollistahan se ei tietenkään ole, emme ole enää lukiossa (paitsi jotkut teistä lienevät, tai opiskelevat muuten vaan, toisella asteella, vai onko se jo kolmas, mutta siellä ei taida olla enää ainekirjoitusta, vai?)
Lisää luettavaa ja opiskeltavaa löytyy mm. Jukka Korpelan kirjoitusoppaista.
[ kommentoi ] ( 2 krt. katsottu ) | pysyvä linkki
Keskustelin tänään erään ystäväni kanssa; eilen kuulemma tuli Teemalta dokkari, jonka muistan nähneeni joskus aiemmin: se kertoo mainonnan vaikutuksesta erääseen dokumentintekijään, ja suuremmassa mittakaavassa länsimaisiin naisiin/tyttöihin. Kuinka kulttuurimme on täynnä täysin valheellisia mielikuvia ja kuinka näitä kuvia tyrkytetään kaikille, välittämättä siitä että niistä johtuen täysin normaalit ihmiset saavat hirveitä alemmuuskomplekseja, puhumattakaan muista ongelmista. Ja siinä sivussa jotkut rikastuvat, mutta se on jo toisen kirjoituksen aihe.
Epäreiluinta (nyt käytän täysin ystäväni sanoja) on se, että suurin osa jengistä vertaa itseään ihmeluomuksiin, ts. photoshopattuihin malleihin, pornotähtiin ja leikattuihin ääliöhoroihin, joita telkkari on nykyään pullollaan (tai näin olen kuullut), käsittämättä että näillä visuaaleilla ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa (okei, ehkä ne ääliöhorot ovat oikeastikin sen näköisiä, pelottava ajatus, tiedän).
Onneksi nykyään kouluissa ilmeisesti opetetaan jo melko aikaisin medialukutaitoa, vai opetetaanko? Olisi sitä meillekin pitänyt opettaa, eivät meidän(kään) ikäiset ole tälle ilmiölle mitenkään immuuneja, mutta tuntuu että tuhoisinta se on nuorille tytöille, ketkä vasta etsivät itseään, kehittyvät, miettivät, altistuvat. Osa porukasta ei edelleenkään sisäistä sitä, että esim. naistenlehdissä, leffajulisteissa, mainoksissa, tuotepakkauksissa ja internetissä olevat kuvat eivät vastaa todellisuutta, niitä on paranneltu aivan vitusti, poistettu kaikki inhimillinen (milloin olette viimeksi nähneet mainoskuvan jossa mallin iho ei ollut täydellisen sileä ja tasavärinen?) ja monen mielestä kaikki, mikä tekee ihmisestä kiinnostavan.
Joten, tytöt/naiset: älkää huolehtiko vaikka ette näyttäisi samalta kuin kaikki tämä visuaalinen saasta mitä meille pakkosyötetään, vika ei ole teissä. Vika ei todellakaan ole teissä. Oikea kauneus ja viehättävyys tulee persoonallisuudesta, mutta sekin on oikeastaan jo toisen kirjoituksen aihe.
Ja älkää ymmärtäkö väärin (otsikon "vitsi" on varastettu Kajolta): en missään nimessä ole kaiken tämän yläpuolella; miehillä on samalla lailla paineita ulkonäöstään (kaiken muun muassa) kuin naisilla. Koko maailma on vain muuttunut niin visuaalispainotteiseksi (kuinka vanhalta voi kuulostaa, voi ugh). Kyllähän aiemminkin länsimaisen pop-kulttuurin nousun myötä on ihailtu mm. filmitähtiä, mutta silloin visuaalinen kulttuuri oli paljon todempaa; naiset olivat kauniita ja miehet olivat komeita, mutta kuvat olivat tosia, tai ainakin todempia kuin nykyään (vaikka kuvamanipulaatio ei sinänsä ole digiajan keksintö ja airbrushatuilla naisvartaloilla on myyty kampetta ainakin sadan vuoden ajan).
Vielä yksi juttu: porno (ja visuaaliset viestit). Suurin osa pornosta (ja uskokaa pois, olen nähnyt sitä aika paljon) on täysin todellisuudesta vieraantunutta. Internetin myötä liian helpoksi käynyt pornon kulutus tekee (nuorista) ihmisistä hulluja. Tiedän, koska olen itse kokenut saman. Tässä pari tietoiskua: ei, se ei ole liian pieni. Ei, ne eivät ole liian isot/pienet/oudot. Ei, miehen ei tarvitse pystyä tulemaan kerta kerran jälkeen. Ei, nainen ei välttämättä saa orgasmia yhdynnässä samaan aikaan miehen kanssa (vaikka niinkin voi tietysti tapahtua, mutta se ei ole edellytys sille että kumpikin voi nauttia). Ei, seksin ei tarvitse olla jotain tiettyä (siinä sen hienous juuri piilee! Päättäkää itse mikä on kivaa!) eikä (mahtavan) seksin harrastamiseen vaadita tietynnäköistä kroppaa tai tietynnäköisiä ulokkeita/reikiä. Seksistä kannattaa puhua, eri kumppanit diggaavat eri asioista (miten minusta tuntuu että puhun täysin ilmiselvistä asioista?) ja kaikki, toistan kaikki on sallittua jos kumpikin pitää siitä eikä juuri se mitä mietit nyt tee sinusta homoa tai perverssiä.
Okei: nyt olen kirjoittanut seksistä muistaakseni ensimmäisen kerran. Toivottavasti se oli yhtä hyvää sinulle kuin minulle?
Valehtelin aiemmin, vielä yksi juttu, lupaan lopettaa kohta. Kaiken tämän tämän mistä nyt puhutaan, takana piilee yksi suuri juttu: länsimainen viihdeteollisuus on antanut meille kaikenlaisia ideoita, jotka ovat meidän hyvinvoinnillemme vahingollisia ja me olemme nielleet sen kaiken ja tehneet näistä ideoista itsellemme periaatteita ja tavoiteltavia toimintamalleja. Esimerkki: romanttisen rakkauden käsitys; ihmisillä on mielikuva miten heidän (rakkaus)elämänsä pitäisi mennä, ja jos kaikki ei mene juuri niin, he ahdistuvat ja alkavat etsiä vikoja sieltä missä niitä ei välttämättä ole olemassakaan, koska heidän käsityksensä rakkaudesta on tosiasiassa valetta, joka on keksitty myymään elokuvia/kirjoja/suklaata/viinaksia/autoja/vittu kukkia.
Joten: tehkää omat arvonne, älkää nielkö kaikkea (vaikka jotkut pitävät siitäkin..), älkää olko kusetuksen uhreja vaan sanokaa ääneen jos huomaatte että toi ei nyt kyl ajattele omilla aivoillaan. Tämä valheellisen mainonnan ylivalta ei kaadu ikinä jos ihmiset eivät kyseenalaista sitä. Ja rakastakaa itseänne ja toisianne, olette hyviä juuri sellaisina kuin olette.
[ 8 kommenttia ] ( 84 krt. katsottu ) | pysyvä linkki
Calexico - Live in Nuremberg
Vanhat "Ilmaista musiikkia"-postit
Tämä muistuttaa minua taas siitä, että olen hukannut mp3-soittimeni, joten minun pitäisi joko kääntää treenikämppämme ylösalaisin (mikä ei ole ajatuksena kovin miellyttävä sillä jumalauta siellä on rojua) tai ostaa uusi soitin (mikä ei ole ajatuksena kovin miellyttävä sillä olen köyhä paskiainen) nauttiakseni musiikista 25-minuuttisen työmatkani aikana (joka kestää yleensä 25 minuuttia siksi koska tietysti paria päivää ennen kuin lomani loppui, pyörästäni puhkesi takakumi, ja olen ainakin tähän saakka ollut liian laiska/kiireinen, okei, pelkästään laiska, korjatakseni sen, ja täten olen kävellyt töihin ja pois sieltä).
(via katosblog)
[ 4 kommenttia ] ( 31 krt. katsottu ) | pysyvä linkki
Onko parempaa tapaa rauhoittaa mieltään viimeisen lomapäivän iltana kuin katsella valokuvia Anchoragesta, Alaskasta 70-luvulta? Tuskin.
[ kommentoi ] ( 3 krt. katsottu ) | pysyvä linkki
Unohdin lempi-neulepaitani erään tyypin autoon noin neljä vuotta sitten. Hän oli Torniossa keikalla järjestämässäni Kitaraillassa. Nykyään hänellä on myös mielenkiintoinen tumblr fotoblogi, can't hide forever. Ja se paita on vieläkin saamatta, perkele.
[ kommentoi ] ( 7 krt. katsottu ) | pysyvä linkki
Luettuani tämän artikkelin kävin läpi vanhoja kirjoituksiani etsien kliseitä, ja hävettävän paljon niitä sieltä löytyikin. Muutenkin tuntuu välillä siltä, että kieleen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Oh well.
Vietin viime viikonlopun ja alkuviikon Helsingissä ystäviä tapaamassa, tein samantyyppisen reissun viime vuonna, tällä kertaa en päässyt Facesiin saakka. Suunnittelin rahankäyttöni niin huonosti että viimeisenä päivänä (viime tiistai) jouduin ensin laskemaan euroja, ja sitten tajuttuani että olen elänyt yli varojeni, lainaamaan eräältä ystävältäni (kiitos M!) parikymppiä kotimatkaa varten.
Lomaa on jäljellä enää muutama päivä. En tiedä mitä teen.
[ 3 kommenttia ] ( 36 krt. katsottu ) | pysyvä linkki
Okei, kyllähän minä ymmärrän olleeni viime aikoina välillä jokseenkin allapäin ja vittuuntunut ja ahdistunut ja hiljainen. Syytän kuumuutta. Olen juonut ehkä ihan vähän liikaa alkoholia (mutta kuka hullu ei pidä jääkylmästä rommista kuumana hiljaisena iltapäivänä?), enkä ole harrastanut juurikaan liikuntaa. Olen nukkunut pitkälle iltapäivään ja viettänyt öitä roikkuen internetissä ("ei mutta kun mun pitää vielä lukea lisää näistä Pendolino-junista, tiesitkö sä että ne menee siks nopeempaa tavallisella radalla kun ne kallistuu mutkissa? Oho, täällä on gif-animaatioita!") ja kuunnellen samaa paskaa spotify-soittolistaa. Olen tehnyt kaiken helpoimman kaavan mukaan, ja ehkä juuri siksi olen näin vitun flegmaattinen ja huonoa seuraa.
Seuraa kirjoituksen self-improvement-osuus: muistutan itselleni, että on myös asioita, joista nautin: oma rauha, unet silloin kun nukkuu liian pitkään, skarpit kengät, kirjat kirjat kirjat, tonnikalavoileivät, vesi+sitruunamehutiiviste, kissa kun se makaa kippurassa lempipaikallaan tai pitkällään keskellä lattiaa, se fiilis kun lähtee kaupungille ja tietää että on sen verran rahaa että voi tehdä melkein mitä vaan, tyttöjen kanssa vaihdetut hymyt, luottamukselliset keskustelut ystävän kanssa, sekavat randomit tumblrit, vessassa lukeminen.
En tiedä, ehkä kesäloman mukanaan tuoma vapaus vaikuttaa negatiivisesti aivokemiatasapainoon tai ehkä vain olen yksinkertaisesti elänyt kohtuutonta ja epätasapainoista elämää. En ole oikeastaan tehnyt yhtään mitään; saavuttanut Suuria Asioita Joita Voi Vain Kesälomalla Saavuttaa; toisaalta olen melko varmasti liian kriittinen itseäni kohtaan. Mitä väliä? Lomailet nyt jumalauta ihan niin kuin itse suinkin haluat, kerkeää sitä sitten murehtia rutiiniasioista kun palaa oravanpyörään parin viikon päästä. Olet fiksu ja komea työssäkäyvä tyyppi, sinulla on seuraa mutta osaat olla myös yksin, et ole pahasti ylipainoinen etkä luultavasti maailman huonokuntoisinkaan ihminen, kaikilla yhteiskunnan mittareilla (no, melkein kaikilla) siis ihan kelpo ihminen. Unohda itsellesi asettamat oudot maalit, vaatimukset ja fantasiat hetkeksi ja keskity nauttimaan tästä hetkestä, kiteytettynä: lopeta se helvetin ajattelu hetkeksi. Miten olisi?
[ 2 kommenttia ] ( 67 krt. katsottu ) | pysyvä linkki
Satunnaista luettavaa:
