Puhutaanko alkoholista? Alkuun heti disclaimer: tämä on vain yhden ihmisen blogikirjoitus, jossa hän semifiktiivisesti kirjoittaa omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan alkoholin suhteen, peilaten niitä ajatuksia ja kokemuksia huumorin kautta – joskus liioitellen saadakseen huumorin avulla kirjoituksen pointteja esille, sekä itselleen että muille – koska alkoholin, kuten kaikkien päihteiden, demonisointi ei auta mitään tai ketään. Okei?

Kuten suurin osa aikuisista suomalaisista, minäkin käytän alkoholia. Olen käyttänyt sitä enemmän tai vähemmän säännöllisesti.. ehkä 12-13 vuotta, sitä ennen pari vuotta epäsäännöllisemmin. En koe alkoholin olevan itselleni ongelma, mutta tiedostan myös sen haitat, kuten kenen tahansa järkevän ihmisen kannattaa. Säännöllisesti tarkoittaa tässä yhteydessä, että olen nauttinut (huom: nauttinut) alkoholin positiivisista vaikutuksista elämääni keskimäärin luultavasti kaksi kertaa viikossa. Joskus enemmän, joskus vähemmän, siksi sana keskimäärin. Koittakaa pysyä mukana, okei?

”Alkoholin positiivisista vaikutuksista”? Kuka tahansa, joka juo juhliakseen tai rentoutuakseen (nauttiakseen elämästä?) varmasti tietää ne vaikutukset. Alkoholi tekee maailmasta kaikin puolin paremman paikan. Esimerkki: joudut istumaan seitsemän tuntia ahtaassa linja-autossa. Hirvittävän tylsä ja pitkäveteinen ajatus, joillekin jopa ahdistava? Ostat matkallesi tarvittavan määrän suosimaasi alkoholijuomaa, ja saatat huomata että matkahan menikin oikein leppoisasti. Sama juttu lentokoneessa: joudut istumaan luonnottoman ahtaassa metallisylinterissä (joka muuten myös – nyt kun tuli puhetta luonnottomuudesta – lentää neljäntoista kilometrin korkeudella tuhannen kilometrin tuntivauhdilla) sadan tuntemattoman ihmisen kanssa. Ratkaisu: sieltä saa alkoholia! Ihan oikeasti! Ainakin rahalla jos ei ilmaiseksi! Hmm, mikähän siinä on että ne ovat ottaneet ALKOHOLIA MYYNTIIN LENTOKONEESEEN? Toki jos tämä olisi yhtään järkevämpi maailma, olisi lentokoneissa valinnanvaraa matkan helpottamiseksi. Mutta ei. Koska alkoholi on ainoa sosiaalisesti ympäri maailmaa hyväksyttävä päihde, vaikka sen haittapuolet (sekä yksinään että muihin päihteisiin verrattuna) ovat erittäin hyvin dokumentoituja. I’m a dreamer though.

(Sivujuonne: ei kannata juoda kovin paljoa lentomatkalla. Perillä olet laskuhumalassa tai krapulassa, ja koska lentokentältähän harvoin saa lisää alkoholia – ja majapaikan etsimiseenkin menee se pari tuntia – olet lomasi ensimmäiset viisi tuntia flegmaattinen ja unelias. Tääkin tapahtui kaverille.)

Eli: alkoholilla on positiivisia vaikutuksia, kuka tahansa sen tietää ja allekirjoittaa, end of story.

Miksi sitten puhutaan niin paljon alkoholin haitoista? Riskikäytön rajoista? Alkoholi on elimistölle suurissa määrissä myrkky, ja jos menet lääkärille ja sanot että nyt on mennyt aika pitkään aika vitusti liian lujaa, niin lääkäri tietenkin sanoo sinulle, että sinun pitää lopettaa alkoholin käyttö, kaikki vaivasi johtuvat luultavasti siitä, ja vaikka eivät johtuisikaan (vielä), on pitkäaikainen ja jatkuva alkoholin käyttö vaarallista koska Sinusta Voi Tulla Alkoholisti! (Kaverit ovat kertoneet. Kuten myös sen että kukaan – kukaan – ei vastaa mihinkään alkoholin käyttöään koskevaan kysymykseen/kyselyyn rehellisesti, jos jossain takaraivon perukoilla on pienenpienikin epäilys että juokohan sitä ihan pikkasen liikaa sillon tällön. Eli suurin osa ihmisistä.)

Eikä nyt mennä kansanterveyteen.

Ja tottahan se on, saattaa tulla. Alkoholia enemmän käyttävät huomannevat jossain vaiheessa sen, että alkoholia saattaa kulua enemmän kuin joskus aiemmin. Toleranssi nousee jne. Saman vaikutuksen saamiseksi täytyy juoda enemmän, simppeliä matematiikkaa. Jossain vaiheessa siis ihminen saattaa huomata että vaikka hänen ei TÄYDY juoda, hänen pitkäikäinen tapansa juoda alkoholia saattaa aiheuttaa hänelle terveydellisiä ongelmia. Ja kuka tahansa kenellä on terveysvaivoja tietää että ne ovat – joskus kirjaimellisesti – perseestä.

”Tapa”, jännä. Englanninkielisillä on mielestäni jotenkin parempi termi tuolle: habit. Tapa tarkoittaa sitä, että ihmisellä voi olla esim. tapa käydä jossain tietyssä ruokakaupassa tai kävellä töihin tiettyä reittiä joka päivä, mutta sen tavan muuttaminen ei välttämättä aiheuta suurta ahdistusta tai surua, voi toimia jopa päinvastoin.

Muitakin tapoja ihmisillä on. Monet juovat kahvia. Polttavat röökiä. Useat ovat kumpaankin äääärimmäisen koukuttuneita: tiedän ihmisen, joka jos hän ei saanut joka aamu – joka ikinen aamu – heti ensimmäiseksi kahvia, hän meni miltei hysteeriseen paniikkitilaan, muuttui ärtyisäksi, saattoi jopa itkeä. Kahvin terveysvaikutuksista tai -haitoista en tiedä sen kummemmin, mutta tupakan terveysvaikutukset varmasti jokainen kauan ja säännöllisesti polttanut tuntee ruumiissaan ja tietää järjen tasolla. Kuinka moni näistä habituaalisista kahvin- tai tupakankäyttäjistä voi olla montaakaan päivää (tai joissain tapauksissa montaakaan tuntia) ilman valitsemaansa koukkua? What’s your point, saatatte kysyä. Henkilökohtainen pointtini on siinä, että vaikka olen nauttinut alkoholia säännöllisesti pidemmän aikaa, en ole koskaan ollut tilanteessa, että olisin vetänyt ns. kilarit jos sitä alkoholia ei heti aamusta – tai myöhemminkään koko päivänä tai seuraavanakaan – ole saatavilla. Ihan vaan noin niinku perspektiiviä antavana tietona.

Eli ehkä se suurempi pointti on siinä, että vaikka olenkin kaikilla mahdollisilla mittareilla alkoholin suurkuluttaja – pidän etenkin kohtuuhintaisista viineistä, olutta en juo koskaan, siiderejä ja lonkeroita jne. hyvin hyvin harvoin – en koe olevani alkoholista riippuvainen. Siksi en myös koe, että minun pitäisi sen käyttöä lopettaa (eikä tietääkseni kukaan muukaan..) mutta – kuten mainitsin jo aiemmin – olen huomannut varsinkin maagisen 30-rajapyykin ylitettyäni, että sillä on pitkäaikaisesti (usein) tai suurissa määrissä käytettynä minuun myös negatiivisia vaikutuksia. That’s called thinking and making sure you’re living your life the best way you can.

Seuraa kirjoituksen odotettu sosiaaliporno-osio: mitä negatiivisia vaikutuksia? En ole koskaan satuttanut itseäni tai ketään muuta kännissä, en ole joutunut tappeluun enkä juuri sanaharkkoihinkaan (sanaharkot?), en ole koskaan ollut putkassa (en muuten edes poliisiautossa), en ole joutunut vaikeuksiin töissä, en ole joutunut jättämään väliin tärkeitä tapaamisia juomisen tai krapulan takia. Mitä näitä nyt on? Mitä sitten? Okei: mahdolliset alkoholin käytön negatiiviset vaikutukset ilmenevät minussa närästyksenä ja vatsavaivoina, yleisenä energiatasojen laskuna ja ehkä eniten se vaikuttaa yöuniini, eli vaikka nukkuisin kuinka paljon – ja minähän nukun, jos vaan voin, tarvitsen yhdeksän tuntia yössä ja viisi päivällä – olen silti energiattomampi kuin aiemmin, näin tapahtui viimeksi tällä viikolla. Ja kun haluaisi saada asioita aikaan, tehdä juttuja, niin on ehkä ihan pikkasen tyhmää sabotoida itseään runsaalla alkoholinkäytöllä. (Joku nyt siellä nauraa että nytkö sä luuseri vasta sen tajusit, hahhah yli kolmekymppinen äiä. En, nyt mä vasta siitä kirjoitin, plää ittelles. Oo hiljaa jos et osaa leikkiä kiltisti, fasisti.)

Joten: en usko lopettavani alkoholin/alkoholista nauttimista, mutta minulla olisi varaa vähentää sen käyttöä, ihan vain oman hyvinvointini takia. Toivoisin myös alkoholikeskusteluun (vai loppuks se jo tammikuun jälkeen..) vähemmän mustavalkoisuutta, enemmän empatiaa ja –– tiedättekö muuten mitä, ihminen saa tehdä elämällään mitä ikinä tahansa haluaa. Ei ole sinun eikä minun eikä kenenkään asia holhota ja kieltää toista ihmisolentoa. Se on väärin. The end! (Ja jos epäilitte toisin, tämä kirjoitus on kirjoitettu täysin selvinpäin! Ha! Siitäs saitte!)