Kävellessäni mietin monia asioita. Kuten sitä kuinka uskomattoman onnekas olen että minulla on näin hienoja ystäviä. Eilinen meni grillatessa ihanan asuinalueen kauniin puutalon laajalla pihalla. Kotikonnuillani on pyörinyt jo ainakin viikon yksi lasten muovinen pallo. Tänään kävellessäni kävin koukkaamassa sen nurmikolta ja annoin sille kunnon potkun. Se tuntui hienolta, potkaista esinettä ja nähdä sen lentävän: täydellinen potku. Mietin ajan kulumista ja syveneviä tunteitani tiettyjä asioita kohtaan. Yksi niistä asioista on asuntoni: viiden vuoden jälkeen rakastun tähän paikkaan koko ajan enemmän ja enemmän. Ehkä se johtuu myös siitä, että olen nykyään rauhallisempi. Ehkä siitä, että tälläkin hetkellä kuulen jäätelöauton äänen samasta korttelista. Ehkä siitä, että osaan nykyään sekä rakastaa että jättää rakastamatta, ja silti olla ehjä ja hyvä ihminen, jota ei häiritse juuri mikään. Alakerran naapureiden keittiöremontista en aio mainita.