Kirjoitettu alun perin 14. tammikuuta 2013
Goethe’s final words: ”More light.” Ever since we crawled out of that primordial slime, that’s been our unifying cry, ”More light.” Sunlight. Torchlight. Candlelight. Neon, incandescent lights that banish the darkness from our caves to illuminate our road, the insides of our refrigerators. Big floods for the night games at Soldier’s Field. Little tiny flashlights for those books we read under the covers when we’re supposed to be asleep. Light is more than watts and footcandles. Light is metaphor… Thy word is a lamp unto my feet… Rage rage against the dying of the light… Lead, kindly light, amid the circling gloom, lead thou me on; The night is dark, and I am far from home; Lead thou me on. Arise, shine, for thy light has come. …Light is knowledge, light is life, light is light.
Tämä on omistettu sinulle, joka kaipaat valoa tällä hetkellä. Pimeys on vallannut maailman, mutta kaiken senkin keskellä täytyy silti olla (ja onkin) valoa. Jos ei tänään, huomenna. Mitä voimme tehdä muuta kuin luoda oman valomme, odottaa sitä päivää kun valo viimeinkin tulee pyytämättä, silloin emme enää voi muistaa kuinka pimeää oli.
