Tuntuu siltä, että olisi aika irroittautua menneestä ja keskittyä tulevaan, päästää irti jostain vanhoista tavoista: ehkä nämä kaksi edellistä vuotta tuntuvat siltä, että olin, ja olen ehkä edelleenkin, jotenkin jämähtänyt paikoilleni, en välttämättä fyysisesti mutta kuitenkin. Voisin pyrkiä keskittymään enemmän positiivisiin muutoksiin elämässäni, viedä niitä eteenpäin. Niihin kuuluvat esimerkiksi se, että elämäni on nyt paljon monipuolisempaa kuin silloin kun kävin vielä päivätöissä. Kirjoitan enemmän, soitan pianoa ja kitaraa, käyn kuntosalilla, piirrän ja maalaan, syön monipuolisesti ja terveesti, olen laihtunut ja muutenkin stressittömämpi kuin silloin.

Luin eilen netistä kuinka kun eräs ihminen oli lapsi, hänen isoisällään oli tapana kysyä aina mitä rakensit tänään? ja sen ei tarvinnut olla mitään kosketeltavaa mutta vastausta aina odotettiin ja arvostettiin. Pitkän ja hitaan pääsiäsviikonlopun aikana tein paljon suunnitelmia tulevista uusista aktiviteeteista, tai siitä miten voin parantaa ajankäyttöäni ja panostani nykyisiin tekemisiini. Aina ei tarvitse hakea tehokkuutta, mutta joskus voi.

Olen kiinni rutiineissani: ostan samaa ruokaa samasta kaupasta tai kahdesta, teen töitä samaan aikaan samassa paikassa, kävelen samoja reittejä, kuuntelen samaa musiikkia. Kaikki nämä ovat sellaisia asioita, joita voin muuttaa with minimum effort.