Enontekiöllä puolitoista viikkoa sitten paarmojen ja sääskien syöttinä pitkää viikonloppua viettäessäni etsin vaivatonta ja virtaavaa tussiviivaa ja piirsin luonnoskirjaani yllä näkyvän eläimen. Talviturkin jätin Ounasjokeen. Matka oli hieno vaikka lähtökiireissäni onnistuin jättämään sekä puhelimen että lompakon kotiini.

Vastapäisen talon toisen kerroksen asunnon parvekkeen valo on palanut yhtäjaksoisesti ainakin kaksi kuukautta, mahdollisesti kauemminkin, en muista, eikä siellä ole näkynyt liikettä. Mietin, missä vaiheessa soitan huoltoyhtiölle. Pahimmassa skenaariossa uskon että naapurit olisivat näillä helteillä jo huomanneet jotain. Asunto ei näytä tyhjältä: ikkunan yläreunaa peittää lyhyt verho ja sisällä näkyy huonekaluja. (En ole viitsinyt kaivaa kiikareita kaapista ainakaan vielä.) Lähemmän naapurin parvekkeella on muutamana iltana istunut pieni englanninkielinen seurue; en saa selvää heidän keskusteluistaan, mutta heidän naurunsa on tervetullut lisä kotipihani kesäiltojen äänimaailmaan, joka yleensä koostuu pelkästään pääskyjen kirkumisesta ja tuningharrastajien kaukaisista revittelyistä sekä satunnaisesta plim-…-ovi-on-nyt-auki -naisrobottiäänestä alaovelta.