James Kochalka, American Elf

Olen kyllästynyt internetiin, mutta olen ehdollistanut itseni sen jatkuvalle käytölle niin vahvasti, että huomaan klikkailevani auki samoja sivuja, vaikka niitä ei olisi päivitetty ja tietäisin sen hyvin. Sosiaalinen media, tässä tapauksessa Bluesky, tarjoaa välillä mielenkiintoistakin sisältöä, mutta se meinaa kuten aina hukkua poliittiseen keskusteluun ja päivän uutisotsikoiden kommentointiin, mikä on harvoin mielenkiintoista tai tarjoaa yhtään mitään uutta. Suurin osa ystävistäni ja tutuistani on kai edelleen Metan alustoilla, joten en saa Blueskyn selailusta samanlaista tyydytystä koska en tunne niitä ihmisiä. Tietysti voi kysyä, miksi sitten siellä hengailen. Ehkä jossain pitää hengailla, kuitenkin, ja en halua tukea teknofasisteja yhtään sen enempää kuin on pakko. Olin kolme päivää ilman nettiä viime viikolla heti muuton jälkeen, koska en omistanut oikeanlaista modeemia uuden asuntoni laajakaistayhteyttä varten. En ehtinyt ikävöidä ketään tai mitään.

Tietysti voi kysyä myös, onko elämässäni tarpeeksi muuta sisältöä, jos ehdin kyllästyä internetiin vaikka en edes käytä sitä älypuhelimen kautta, eli en ole sen jatkeena jatkuvasti. En tiedä. Elän jonkinlaisessa välitilassa: muutosta on kohta kaksi viikkoa, ja ei siinä mitään, mutta en ole pitkään aikaan pystynyt harjoittamaan luovaa joutenoloa ja se alkaa selvästi ärsyttää. Muistelen olleeni siinä tilassa viimeksi elokuussa, ja sen jälkeen on ollut kaikenlaista, lähinnä muuttoon liittyvää. Niinkin pieni asia kuin se, että en omista mikroaaltouunia (vielä, asia korjaantunee ensi viikolla), sekoittaa päivän rutiinin. Avaamattomat muuttolaatikot – joita ei onneksi ole enää montaa – huutavat nimeäni, jos vaikka koitan vain haaveilla ja torkkua. Asiat eivät ole vielä täysin oikeilla paikoillaan, mikä aiheuttaa turhaa kävelyä ympäri uutta suurempaa asuntoa. Haluaisin kaiken olevan valmiina, että voisin keskittyä vain olemaan ja tekemään.

Mihin minulla sitten on kiire? Mitä pitäisi saada aikaan, mitä pitäisi tapahtua, että tuntisin oloni tyytyväisemmäksi ja rauhallisemmaksi? Kiire ei todellakaan ole, pitkä pimeä talvi on täällä vielä viisi kuukautta, ja mitään deadlineja tai juuri muutakaan kalenteriin kirjattua ei ole. Haluaisin kaiken vain olevan niin hyvin, sen verran valmista, että en olisi koko ajan lievästi ahdistunut koska minusta tuntuu jatkuvasti, että joku tekeminen on kesken. Mutta niin kuitenkin on, kuvataide ei ripusta itseään seinille, imuri ja mikro eivät kulkeudu toisista kaupunginosista tänne ennen ensi viikon torstaita ja kummitätini pientä keltaista autoa. Tarvitsen lisää mattoja ja pöydän keittiöön, mutta niihin minulla ei ole rahaakaan tällä hetkellä. Kaikki mitä oikeasti tarvitsen on kyllä täällä. Minun pitäisi vain pystyä olemaan kärsivällisempi, kaikki ei kuitenkaan voi mitenkään tapahtua heti, ja vie oikeastikin paljon aikaa, vaivaa ja energiaa että uuden asunnon tetris asettuu paikoilleen. Se on aivan normaalia ja kuuluu asiaan. Marraskuun pimeys ei auta, kuten se ei auta ikinä. Mutta, kuten asuntoni ja aivojeni epäjärjestys ja rauhattomuus, sekin menee ohi.

* * *

On netissä hyviäkin asioita, vaikka moni suosikkini (Kate Beaton, Lucy Knisley, Dustin Harbin) on nykyään maksumuurin takana Patreonissa tai muualla. Tässä muutama. Merkitsen Substack-alustan blogit erikseen, koska niissä osa julkaisuista on usein maksumuurin takana. Kirjailija Hanif Kureishin substack, Marjatta Mentulan blogi, Wil Wheatonin blogi, nykyisen esseistin, entisen sarjakuvapiirtäjän Tim Kreiderin substack, ikisuosikkini mimi smartypantsin blogi, unkurin blogi, Ron Tiptonin blogi, kirjailija Kirsi Alanivan substack, toimittaja-kirjailija Marie Le Conten substack, esseisti-kirjailija Meaghan Garveyn substack, musiikkialan analyytikko, kriitikko Bob Lefsetzin blogi.