Kuva suoraan kamerasta joen rannalta eräänä toukokuun viimeisen viikon varhaisaamuna.

Virallisesti minusta tulee visualisti vasta muutaman päivän päästä kun saan tutkintotodistukseni, mutta opiskeluoikeuteni loppui maanantaina ensimmäinen päivä tätä kuuta. Kevät oli oudosti pätkivä, työntäyteinen ja stressaava, mutta sain näyttöni ja viimeiset koulutehtäväni valmiiksi ajallaan. Kesäsuunnitelmiin kuuluu kotihoodeilla kävely ja pyöräily, rauhallinen kotielämä, oranssin pallon nakkelu lähikoulun pihalla, tekstit, kuvien tekeminen, kaikenlainen rento lomailu. Sain jo tälle viikolle kutsun työhaastatteluun, mutta vuorokauden harkinnan jälkeen peruin sen: en halua puolentoista vuoden opiskelun ja varsinkin tämän erikoiskevään stressien jälkeen säännöllisiin päivätöihin heti, tarvitsen ja haluan lomaa. (Se duuni olisi ollut asiakaspalvelua ja helpdeskiä digikuvausvälineitä myyvässä erikoisliikkeessä.) Edellinen kesä meni lähinnä sängyn pohjalla tuulettimen äärellä suoratoistopalveluita väärinkäyttäen, tästä aion tehdä aktiivisemman. Eilen kävin koululla viimeisen kerran, olin pyytänyt kaksi opettajaamme (ryhmänohjaaja ja toinen opettaja joka piti ryhmämme kursseista noin puolet) epäviralliseen palautekeskusteluun, lähinnä koska koko kevään aikana en ole saanut suoraa henk. koht. palautetta ns. livenä. Olen onnellinen, että meillä oli noin hyvät opettajat. Olen viimeinen tuosta koulusta valmistuva visualisti, koska organisaatiomuutosten takia markkinointiviestintä siirtyi liiketalouden alle vuoden vaihteessa, ja koska valmistuin puoli vuotta luokkatovereideni jälkeen.