Neljä ja puoli vuotta sitten löysin Olly Mossin popkulttuurisiluetit. Eilen illalla kun tietokone päivitti itseään loputtoman pitkään selailin työpöydälläni pyörinyttä lukematonta elokuun Wired-lehteä. Aiemmin tänä vuonna olin törmännyt netissä Firewatch-nimisen pelin traileriin (yllä), ja lisännyt sen ostoslistalleni – toivottavasti se pyörii Mid 2010 Mac Minilläni – ja nyt huomasin Wiredissa lyhyen artikkelin, jossa puhuttiin winchesteriläisestä taiteilijasta Olly Mossista, joka on mukana Firewatchin kehittäjäryhmässä Campo Santossa. Tunnen olevani ns. inessä.
Category Archives ⇒ pelit ja pensselit
Pekka Tuomi – Tähti joka valaisee minut
Ystäväni Pekka Tuomi (Bird Cherry, G-ODD, Moses Hazy) on julkaissut ensimmäisen kappaleen tulevalta soololevyltään. Tutustuimme Torniossa vuonna 2003, ja soitimme melkein viikottain yhdessä parin vuoden ajan, ja soitin (syna)bassoa G-ODDin alkutaipaleella ennen kuin huomasimme että bändi toimi paremmin triona. Tulevan levyn biisien raakaversioita kuulin jo toukokuussa, odotan levyä innolla.
21/09
Olin perjantain ja lauantain nostalgian vallassa. Sen aiheutti ensin erään vuosia vanhan logodesignin etsiminen tietokoneelta ja erinäisiltä muilta tallennusmedioilta. Tiedostoa ei löytynyt, eikä se ollutkaan mitenkään tärkeää, mutta etsiessä törmäsin kymmeniin vanhoihin tekstinpätkiin ja valokuviin, muistoihin jotka olin ehtinyt jo unohtaa monta kertaa. Seuraavaksi sain päähäni käydä läpi muutaman sekalaisen muuttolaatikon kellarin häkkivarastosta ja asunnon kaapeista. Laatikoista löysin lisää unohtuneita ihmisiä ja tapahtumia. Rakkauskirjeitä, yhdessä mukana jopa kaksi eri väristä hiuskiehkuraa, käsittämätöntä: niiden entisen omistajan kanssa en ole ollut yhteydessä kolmeentoista vuoteen. Sosiaalisen median profiilikuvassaan hän makaa hymyillen nurmikolla komean sänkikasvoisen miehen vieressä, aurinko leikkii heidän onnellisilla kasvoillaan. Suljen välilehden nopeasti, yritän ajatella jotain muuta. Nopeasti irtirevityille paperinpaloille kirjoitettuja viestejä lähtemisistä ja tulemisista; postikortteja joiden teksteissä ihmiset väittävät että eivät ole sellaisia ihmisiä jotka lähettävät ikinä kortteja mutta tässä tämä nyt on; kohta kaksikymmentä vuotta vanhoja valokuvia. (Nyt kaikki omistamani analogiset valokuvat, negatiivit ja polaroidit ovat yhdessä kenkälaatikossa makuuhuoneen kaapin hyllyn perimmäisessä nurkassa. Sieltä käsin ne tuskin pystyvät enää vaikuttamaan mielialaan. Mutta on kai hyvä tietää että ne ovat siellä, olemassa, kuitenkin?) Myös ikivanhojen paperisten tiliotteiden tapahtumien viestikentät – ”oo siellä jossain mun” – aiheuttivat lähes sietämätöntä kaihoa, joka on onneksi jo laantunut. Sen tilalle on tullut epämääräinen ja haalea surumielisyys, jossa on jotain niin tuttua. On taas syksy.
Kirjoja part VI
Kesän aikana luettua: Karl Ove Knausgårdin Taisteluni, osat 1–4, Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys, John Williamsin Stoner, Paul Austerin & J.M. Coetzeen: Here and Now: Letters 2008-2011, Stephen Kingin Liseyn tarina ja Eksyneiden jumala, Juhani Salokanteleen novellikokoelma Vieraalla maalla.
Uudelleen luettuja: Graham Greenen Pakoteitä ja Idän pikajuna, J.D. Salingerin Franny ja Zooey ja novellikokoelma Yhdeksän kertomusta, Stephen Kingin Kauhun vuodenajat II (sis. pienoisromaanit Ruumis ja Hengitystekniikka) ja novellikokoelma Ennen aamunkoittoa, Paul Austerin Sunset Park.
Lukemista odottavat ainakin kesän aikana hankitut James Hadley Chasen Lähtöjuhlat, neiti Blandish, Riikka Pulkkisen Raja, Ewan McGregorin & Charley Boormanin Long Way Round ja Mike Powerin Drugs 2.0: The Web Revolution That’s Changing How The World Gets High.
Välikommentti
Kirjoittaja oli lomalla viikon, spämmibotit ottivat vallan. Kirjoittaja käytti ihan liian paljon aikaa poistaakseen kommentteja yksi kerrallaan. Kirjoittaja oli juuri tullut väsyneenä tyhjään kotiin ainoalta kesälomareissultaan. Mutta kiitos hyvä ystäväni Elefanttinainen kun vinkkasit että hommat ovat ihan päin persettä. Jos joku kirjoittajan lukijoista tietää keinon millä WordPressin spämmikommentteja voi hallita, kirjoittaja olisi kiitollinen avusta. Koska vaikka kirjoittaja on internetammattilainen, kirjoittaja ei tiedä juuri mitään WordPressistä.
Kirjoittaja myös kertoo ja kirjoittaa teille parin päivän sisällä parhaasta viikosta mitä hän on kokenut moneen vuoteen.
28/06
Mistä huomaa viettäneensä liikaa aikaa neljän seinän sisällä? Ääniä, joita olen vihannut viime aikoina:
– jääkaapin uuden kompressorin äärettömän äänekäs NAKS
– mikron järkyttävä metallinen ja päässä kaikuva DING
– tietokoneen kaiuttimien hiljainen mutta tasaisesti hulluksi tekevä BZZZZ
– alaoven sulkemisesta johtuva, neljänteen kerrokseen kuuluva rikas matalataajuuksinen BKRRONK
– parvekkeen oven HHHNHNNNNHRRRÄÄÄÄ
– kylpyhuoneen lavuaarin HBLRLRLRLRLGRRRRHBLOHBLOHLOHLORILORIRYYYYYST
– stereoiden oikuttelevan CD-soittimen kanteen nyrkkini aiheuttama PAM PAM PAM PAM PAM PAM. PAM. PAM.
PAM.
NAKS.
19/05
Kun olin päivätöissä, kuuntelin musiikkia jatkuvasti: töissä, työmatkoilla – siis kävellessä töihin ja sieltä kotiin –, kotona käytännössä koko ajan. Siitäkin tavasta olen yrittänyt päästä eroon. Nykyään huomaan pystyväni keskittymään kirjoittamiseen (ja lukemiseen) paljon paremmin hiljaisuudessa. Siinä on sekin hyvä puoli, että tauot voi ajatella esim. kuten tein tänään: ”nyt mä pidän tuon cd:n mittaisen tauon kirjoittamisesta, kuuntelen sitä lujalla (oikeista stereoista, eikä spotifystä tietokoneen paskien kaiuttimien kautta), keitän ja syön puuroa, ja sit kun cd loppuu, jatkan kirjoittamista”. Ja se toimi! (Ja puuro on muuten hyvää.) Kävellessäkin kuuntelen musiikkia nykyään harvoin, mutta se johtuu siitä että vanha uskollinen mp3-soittimeni ei toimi enää nykyisessä OS X:ssä, ja soittimessa olevat musiikit olen kuunnellut läpi tuhansia kertoja, ja 90% Bassoradion ohjelmistosta ärsyttää nykyään, enkä jaksa alkaa siihen, että etsisin radiosta(!) kävellessäni(!) sopivaa musiikkia. Tuleepa tarkkailtua ympäristöä paremmin.
06/05
Ensimmäinen kesäinen päivä, puolipilvistä, lämpötila vähän viidentoista(!) asteen yläpuolella. Lämmintä(!) kaakkoistuulta 9 m/s. Kävelen puolenpäivän aikaan Raksilaan vaate- ja viiniostoksille (koska nykyinen budjettini sallii vaateostokset vain kirppareilla tai hypermarketeissa.) En löydä etsimiäni vaatteita (mielellään alennuksessa olevia flanellipaitoja, ehkä uusia farkkuja), ostan paremman puutteessa kuitenkin nipun alennusboksereita. Koska kello on vasta niin vähän ja keli niin hieno, kävelen keskustaan ja käyn muutamassa kirjakaupassa. En löydä mitään mielenkiintoista ja budjettiini sopivaa. Kotona minua odottaa postissa tullut Raymond Carverin Short Cuts, jonka ostin huuto.netistä hovimyyjältäni RistoW:ltä, joka pitää Helsingin Vallilassa ”laatukirjallisuuteen panostavaa” Antikvariaatti Kirjakomeroa. Suosittelen.
Ja hei, tämä jäikin mainitsematta aiemmin: blogin RSS-feedin uusi osoite on http://www.maryque.com/blog/feed, joten – te muutamat ihanat, jotka linkitätte blogiini omastanne – päivittäkää sivupalkkinne, merci.
WordPress-a-go-go!
Kuten olen luultavasti valittanut monta kertaa aiemminkin, vanha blogialusta (Simple PHP Blog) on ikivanha ja muutenkin epäkäytännöllinen, joten Sarin kanssa eilen käymäni valitusrumban Fb-keskustelun innoittamana päätin siirtyä nyt lopullisesti käyttämään alustana WordPressiä. Vanhat jutut ja kommentit löytyvät maailman tappiin saakka vanhan blogin puolelta osoitteesta maryque.com/blog/2008-2015. Uudessa alustassa on luultavasti vielä paljonkin säädettävää – sekä toiminnallisuudessa että ulkonäössä – mutta perusjuttujen pitäisi toimia. Jos löydätte valitettavaa, kommentoikaa alle, tai jos sekään ei toimi (tai riitä..) laittakaa mailia osoitteeseen joonas@maryque.com. Kiitos, ja nauttikaa toivottavasti vähän nopeammasta ja helppokäyttöisemmästä blogista!