Category Archives ⇒ pelit ja pensselit

21/08

· joonasn – oma pää, pelit ja pensselit, universumi

Päivät täyttyvät tavallisuudesta, niin, lomapäivätkin. Elokuu juoksee jo radan päätykaarteeseen ja katselee taakseen menneitä helteitä, miettii mitä tämän kesän duuneista jäi käteen. Rahaa ei. Ainakin polkupyörä, pitkästä aikaa aivan oikea aikuisten vaihdepyörä, jolla poljin heinäkuun aikana työmatkoja noin 310 kilometriä, ja joka helpottaa elämääni satunnaisen kesätyömatkailun lisäksi muutenkin. Sellainen harmaa ja aivan tyylikäs kotimainen hybridi, joka on sopivan vanha jotta sen saa lähikaupunginosasta parillasadalla, mutta joka on hyvin pidetty ja vähän käytetty ja kaikin puolin tarpeisiini sopiva. Helteellä sopivissa vaatteissa omaan tahtiin pyöräily voittaa bussiaikataulujen mukaan kävelyn, venailun ja kuumassa bussissa hikoilun sata nolla. Vanha liian suuri ja kauluksesta ja kainaloista kellastunut valkoinen kauluspaita pitää auringon säteet pois iholta eikä tartu hiestä nihkeään ihoon kiinni kun ilmavirta pyöräillessä tekee tehtävänsä. Nollasta kahdenkymmenenkahden kilometrin päivämatkoihin siirtyminen ei aiheuttanut suuria vaikeuksia vaikka helle olikin, ehkä peruskuntoni onkin parempi kuin mitä kuvittelin? Kypärä on päässä, tietysti.

Toinen suurempi asia mihin kesäduunirahat menivät, oli ulosoton viimeiset rippeet. Siellä roikkui vielä noin tonnin verran maksettavaa, vanhoja Kelan tukia, jotka virasto halusi takaisin melko pian keskeyttäessäni opintoni väliaikaisesti joulukuussa 2019. (En enää muista millä perusteella Kela peri tukia takaisin sillä opiskelin samalla työmarkkinatuella jolla olin siis jatkuvasti muutenkin. Kun tämä tapahtui ei minulla riittänyt lusikoita asian selvittelyyn, ja Kela siirtää asiat ulosottovirastolle hyvin ripeästi, jonka jälkeen sitä oli myöhäistä selvitellä.) Opintojen keskeytys johtui ylikuormittumisesta: olin harjoittelussa ison vaateliikkeen miestenosastolla, mikä tarkoitti erittäin aikaisia aamuja vaate- ja kenkäkuormien rekittämisessä ja muussa roudauksessa, samalla kun muutama muukin koulujuttu oli kesken. Tämän lisäksi tein koko ajan töitä omille asiakkailleni. Koska minulla ei ole säännöllisiä tuloja, riippui ihan siitä milloin ulosottolaitos aktivoituu perimään saataviaan, että milloin jouduin niitä maksamaan. Kiitos ulosottomieheni Patrick 2019—2025, se on nyt ohi. No hard feelings. Ehkä viimein kuukauden kuluttua kun maksuhäiriömerkintäni ovat viimein poistuneet rekisteristä saan vaihdettua kännykkäliittymäni halvempaan vaihtoehtoon, Telia on viime vuosien ajan säännöllisesti poistanut valikoimistaan halvimpia liittymiä ja tämä on hilannut puhelinlaskujani suuremmaksi hitaasti mutta varmasti jo vuosien ajan.

27/07

· joonasn – alleviivattua, internet, pelit ja pensselit, universumi

I care about you but I do not care about the hallucinating robot and I do not care what specific combination of words it glommed up from the dark reaches of Scrapelandia and cobbled together into seeming-sense and bracketed between the servile, saccharine phrasings of a pretend personality and spewed onto the screen at you.

I like your personality. I like the stuff you make and do. I like how you see the world. I care about your thoughts and feelings. I want to see your imperfect output and your unfinished projects. I’m into your insights and your mundane observations. I care about your art and I enjoy your dumb jokes and I’m curious about your music taste and I want to hear your hot takes.

But I do not care about the plagiarizing pretend bot or what it told you about your personality or ideas or business or art or future or whatever.

I don’t think AI is the devil. But I know that AI is not your friend. Or your coach. Or your therapist. Or your business partner. Or your dev team. Or your editor. It cannot know and it cannot think and it cannot feel and it cannot even summarize properly.

annie’s blog.

02/06

· joonasn – alleviivattua, internet, pelit ja pensselit, universumi

This is a labor problem, but it’s also one of art. Why the fuck do you want to read things that no one could be bothered writing in the first place? What does it have to offer you at all, at the consumer end? I’d like to say I don’t know why people are happy to read AI generated slop, but a lot of it is that good writing should be almost invisible, the content of it the focus not the way its delivered. It should be unobtrusive, especially when you’re doing non-fiction works that are meant to be informative, not evocative. So people just don’t spot good quality writing! It slips past them and they just take in whatever it is the writer is supposed to be delivering. Even good fiction has the same quality of the technique often being invisible and the story itself becomes the focus. It’s a particular joy of mine as a writer when I’m reading something with excellent technique – it’s an added layer of pleasure – so all this AI slop is like dragging a nail file across vagus nerve most of the time. It’s not even bad. Bad writing can be a treat in its own right, if it’s done with earnestness. I especially love writing from people who speak English as a second or third language, folks still learning the rules and coming to the artform from wildly different backgrounds that bring new light to how my mother tongue works. Kids too! Kids make such brilliant mistakes, things that are like rediscovering the bones of some fantastic beast for the first time.

And AI has none of this! It’s just the top of the bell curve, the most boring mediocre output with no vision, no understanding, and nothing new to offer. And the people at the hiring end have decided they have so little respect for what good writing has to offer they’ll chuck out people with actual love of the written word over an overgrown Autocorrect. Even a well written cereal box label has more love in it that whatever a gen AI is going to spit out. That’s what we’re losing – a key connection to language. Just a slow erosion of the art forms that make life worth living.

Jilder kirjoittaa niinsanotusta tekoälystä tekstin tuottajana vastauksena The Guardian artikkeliin ‘One day I overheard my boss saying: just put it in ChatGPT’: the workers who lost their jobs to AI. Lihavointi minun.

Hienostuneesti nahistunut

· joonasn – alleviivattua, internet, kuvat, oma pää, pelit ja pensselit

Täydellinen kauneus, kuten vaikka kirsikankukat, on vasta lähtökohta. Kun se ylitetään, päästään kohti epätäydellistä kauneutta, joka on kauneuden korkeampi muoto. Ajatus perustuu zen-buddhalaiseen tavoitteeseen tyytyä vaillinaisuuteen ja puutteeseen ilman, että ne herättävät tunteita ei-riittävästä tai kyvyttömyydestä.

Aino Frilander Hesarin artikkelissa Hienostuneesti nahistunut japanilaisista puupiirroksista vuodelta 2022.

EDIT 20.2.2025: Japanilaisiin puupiirroksiin voit tutustua kattavasti netissä osoitteessa Ukiyo-e.org.

Even if you’ve only seen a few Japanese woodblock prints, you’ve seen the work of Hiroshige and Hokusai, thousands of examples of which you can find in the vast Japanese woodblock database of Ukiyo‑e.org. – – This English-Japanese bilingual site, a project of programmer and Khan Academy engineer John Resig, launched in 2012 and now boasts 213,000 prints from 24 museums, universities, libraries, auction houses, and dealers worldwide.

Openculture.com: Enter a Digital Archive of 213,000+ Beautiful Japanese Woodblock Prints

”’Enshittification’ is complete.”

· joonasn – 73AM, alleviivattua, internet, oma pää, pelit ja pensselit, universumi

I believe that 2025 is the beginning of a new era. We are becoming more and more disappointed in the technology that surrounds and enslaves us. For instance, when social media was in its infancy, we were promised new ways of communicating and sharing ideas. However, nobody likes their relationship with social media anymore. We have come full circle. We are done. We are all totally fried. Our mental health and concentration has been shot to pieces. “Enshittification” is complete.

Timo Kaukolampi kotisivuillaan. Kaukolampi on musiinkintekijä, jonka tiedän lähinnä parinkymmenen vuoden takaa yhtyeistä Larry and the Lefthanded ja Op:l Bastards, joka joutui vaihtamaan alkuperäisen nimensä autojätti Opelin vaatimuksesta. Näköjään tästä on Hesarikin eilen kirjoittanut. Olisin voinut julkaista 73 AM:n taannoisen esikois-EP:n ilmaiseksi myös digijakelijan kautta, jolloin se olisi päätynyt mm. Spotifyhin. Osa päätöksestäni julkaista se itse Bandcampissa johtuu Spotifyn suurella rahalla promotoimasta oikeistolaisesta vihapuheesta. Itse olen mukana ystäväni perhespotifytilauksessa, joten en tue Spotifya rahallisesti, mutta käytän sitä kyllä. Onko tämä ristiriitaista? Ehkä se vähän on.

Facebookista ikävöin vain paria ryhmää, jotka liittyvät vahvasti taiteeni tekemiseen kuuluvaan fiilistelyyn ja yhteen sen monista manifestaatioista eli kamarunkkaukseen, josta olen puhunut aiemminkin. Ryhmissä on paljon tietoa, jota ei oikeastaan ole missään muualla (mikä on tietysti osa Ongelmaa). Kuinka relevanttia kaikki se tieto on tekemiseeni on kyseenalaista. Vai tykkäänkö vain katsella kuvia kiinnostavista laitteista ja soittimista? Guilty as charged! Lapsena selasin hyvin kiinnostuneena kaikenlaiset postissa tulleet mainoslehdet ja kuponkiuutiset ja teininä ostelin vähillä kuukausirahoillani Guitar World -lehtiä R-Kioskeilta. Samaa viettiä tyydytin lapsena todennäköisesti myös tarroilla ja jääkiekkokorteilla. Kortteja en ole ostanut lapsuuden jälkeen, tarroja saatan silloin tällöin ostaa. Viimeksi ostin pari arkkia Hämähäkkimies- ja Turtles -sarjakuvalehtien välissä 1996 tulleita tarroja. Kitarakamaryhmien hyvä puoli nousee esille silloin kun vanhat laitteet eivät toimi kuin niiden pitäisi, tai kaipaat neuvoa uuden (vanhan) laitteen hankintaan. Ja luulen että ne toimivat myös vertaistukena. Olen käynyt kerran selaamassa näitä ryhmiä sen jälkeen kun lähdin facebookista pari viikkoa sitten. Onko tämä ristiriitaista? Ehkä se vähän on.

Kitarakamoista jauhamista voi toteuttaa onneksi hyvin myös pikaviestitse ja livenä. Internetissäkin on paikkoja sosiaalisen median ulkopuolella. Keskustelufoorumeiden kulta-aika oli 2000-luvun alussa, mutta kyllä niistä osa on aktiivisia edelleen. Olen ollut kotimaisen muusikoiden.netin jäsen vuodesta 2002! ”Olet kirjoittanut keskusteluun 1164 kirjoitusta ja aloittanut 82 uutta aihetta, joihin on kirjoitettu yhteensä 737 vastausta (keskimäärin 9 per aihe)”, sanoo tilasto.

Toteutin samanlaisen muuton myös Instagramista, samoin seurauksin. Ikävöin vanhojen ystävieni (ja vähän muidenkin) turhanpäiväisiä päivityksiä, selfieitä ja meemejä heidän reelseissään, joten olen käynyt silloin tällöin klikkailemassa sielläkin. Lapsuuden ja teiniajan hyvän ystävän – sen jonka kilauttaa kaverille -kaveri olisin ollut telkkarissa jos hän olisi päässyt ensimmäisestä vaiheesta jatkoon ehkä kymmenen vuotta sitten – elämää tulee mielellään seurattua sitä kautta. Kuten muutaman muun vanhan ystävän, joiden kanssa ei varsinaisesti pidetä yhteyttä, mutta se yhteys säilyy, juuri näiden heidän slice-of-life kuvaraporttien ja niiden tykkäilyn ja kommentoinnin mahdollistamana. Osa instassa seuraamiani ovat onneksi myös Blueskyssä ja/tai Mastodonissa.

KAIKKI TÄMÄ sanoakseni, että vaikka en VIRALLISESTI ole enää Metan alustoilla, hengailen silti välillä vielä Metan alustoilla. Onko tämä ristiriitaista? Ehkä se vähän on. Teenkö siitä itselleni ongelmaa? Se jää nähtäväksi.

1000!

· joonasn – internet, oma pää, pelit ja pensselit, universumi

Kuten olette saattaneet tähän mennessä otsikosta tai viimeistään kuvasta huomata, kyseessä on maryque.com/blogin tuhannes kirjoitus, ja samalla blogin 17-vuotissyntymäpäivä! Hurraa! Julkaisin blogin ensimmäisen kirjoituksen keskiviikkona 9. helmikuuta 2008, ja tuntuu että siitä on vähintään yksi aikakausi jos ei toinenkin. Maailma palaa; maailman rikkain ihminen ja vastenmielinen oranssi mies rikkovat rakenteita toisaalla ja paskovat ikivanhoja toimivia systeemejä takaisin kivikaudelle, oma äärioikeistohallituksemme tekee samaa täällä köyhille, työttömille, maahanmuuttajille, lapsiperheille, vammaisille, narkomaaneille, duunareille ja – hetkonen – aika lailla kaikille muille paitsi itselleen ja muille rikkaille. Kyyti on kylmää. Nuorisoa syytetään keskittymiskyvyn puutteesta ja kaikenlaisesta löysäilystä (milloin näin ei olisi tehty), mutta aikuiset eivät ole yleensä yhtään sen parempia, he vain peittävät moninaiset puutteensa milloin mihinkin hevonpaskaan, oli se sitten salilla tai netissä, wellnessiin tai – rehellisesti itseään pettäen joka tapauksessa – alkoholiin. Ei kai pitäisi vaatia nuorisolta itseregulointia ja ryhtiliikettä jos ei aikuisistakaan siihen ole?

Väestö ikääntyy, sosiaalipalvelut on kustu aikoja sitten – hyvinvointialue, hyi vittu –, mielenterveysongelmiin ei saa apua ajoissa, nuorten huumekuolemat lisääntyvät, huumeet muuttuvat vielä karmeimmiksi ja meno sen myötä sekavammaksi ja vaarallisemmaksi kaikkialla. Luokkaerot kasvavat; köyhät köyhtyvät ja se ei edelleenkään kiinnosta ketään muita kuin entisiä ja nykyisiä köyhiä, he sen tietenkin ymmärtävät, he ovat sormi sen maailman pulssilla pakon edessä. Suurin osa ns. keskiluokastakin on täysin etääntynyt köyhien todellisuudesta, eivät he muista enää miltä tuntui olla köyhä, he viettävät aikansa mieluummin uusia isompia telkkareita ja elektroniikkajätevarastoja ja kolmannen maailman digikaatopaikkoja täyttäviä älypuhelimia shoppaillen.

Kärjistänkö? En mielestäni kovin paljoa, en ainakaan muualla kuin sanatasolla. Kuten sanoin, kyyti on kylmää. Edes vanhojen valkoisten miesten eläköityminen ja kuolema ei lämmitä kun katsoo minkälaisia imperialistinatsikapitalisteja heitä kieli perseessä polvillaan kävellen seuraavat keski-ikäiset valkoiset miehet ovat. Miehet! On aika nousta, miehisyys on kriisissä, ja sen kriisin ovat aiheuttaneet naiset, homot ja transihmiset! Oi miehet! Veljet, meidän on palattava takaisin vanhoihin hyviin aikoihin! huutavat juuri ja juuri parikymppiset velliperseet, jotka ovat imeneet digifasismin tissiä siitä asti kun he oppivat kohdistamaan märät idiootin silmänsä johonkin. Kuten me kaikki teemme, mutta muistan ajan – oi muistatko vielä sen virren – jolloin esimerkiksi internet ei ollut näin järkyttävän käyttökelvoton paikka täynnä hyperkapitalismia, disinformaatiota ja AI-paskaa, jota kukaan ei oikeasti edes halua. (Paitsi märkämunaiset digifasistit, joilla ei ole edes käsitystä sen rahan määrästä mitä he ovat tähän täysin turhaan paskaan upottaneet.)

Jumalauta Kiinasta lennätetään lentokoneilla suomalaisille pientä kivaa krääsää  28,2 MILJOONAA PIKKUPAKETTIA VUODESSA, ja määrä on kasvanut 35-kertaiseksi kahdessa vuodessa, JA tämä ei edes tunnu hätkähdyttävän ketään?! ”Suosituimpien tuotteiden joukossa on esimerkiksi päähineitä, epäaitoja koruja ja vaatteita.” No sitten ei mitään jos ne kerta on PÄÄHINEITÄ JA EPÄAITOJA KORUJA! Joskus tuntuu että tämän maailman kohtalo on oikeasti lasten ja idioottien käsissä. Eikä saa tietenkään unohtaa uhriutuvia miehiä. Eikä fasisteja. Eikä natseja.

Hyvää syntymäpäivää, rakas blogini, ja parempaa maailmaa.

27/01

· joonasn – alleviivattua, pelit ja pensselit

First, I do not sit down at my desk to put into verse something that is already clear in my mind. If it were clear in my mind, I should have no incentive or need to write about it. We do not write in order to be understood; we write in order to understand.

Cecil Day Lewis

Blogin oikeanpuolimmaisesta palstasta (tai alhaalta, jos selaat mobiililla) löytyy nyt vanhalta blogialustalta tutut linkit viiteen satunnaiseen kirjoitukseen (huhtikuusta 2015 lähtien, vanhemmat kirjoitukset löytyvät sieltä vanhalta alustalta!) Blogin 997. kirjoitus.

17/01/25

· joonasn – 73AM, alleviivattua, internet, oma pää, pelit ja pensselit

Voi näitä varauksia, joita tarvitsen uskaltaakseni kirjoittaa mitä ajattelen! Sillä kyllä, suurin osa kaikesta mikä tekee elämästä elämisen arvoista, suurin osa kaikesta mikä syventää elämäntunnetta kestävällä tavalla, syntyy kypsistä päätöksistä ja lujasta tahdosta ja ponnistelusta. Mutta silti on hetkiä, sekunteja, niitä jotka, varastaakseni Rolf Aggestamin runosta, eivät koskaan lopu. [– –]

Joistakin nuoruuteni sekunneista tuli minulle elämän pituisia, siitä huolimatta että en tullut eläneeksi koko elämääni niiden ihmisten kanssa, jotka olivat kanssani silloin. [– –]

Mutta jotainhan niiden sekuntien täytyy merkitä, miksi ne muuten olisivat jääneet minuun koko elämäni ajaksi? Ja eikö niiden viipyilevä luonne ole riittävä syy kertoa niistä, yrittää, kenties turhaankin, tehdä niistä ikuisia muillekin?

Kjell Westö, Vuodet – Veljekset kertovat, s. 124, Otava 2022.

* * *

Taideprojektini 73 AM:n ensimmäinen julkaisu on nyt kuunneltavissa Bandcampissa. Nykyään itsenäiselle artistille mahdollisena julkaisuvaihtoehtona – kuten eräs muusikkoystäväni kertoi – on digijakelupalvelu kuten esimerkiksi kotimainen Texicalli Digital, joka julkaisee teoksesi ilmaiseksi kaikkiin tärkeimpiin digipalveluihin – Youtube, Spotify etc. – 20% siivulla kertyneestä digitulosta. Haluan kuitenkin pitää oman tekemiseni kynnyksen mahdollisimman matalalla ja keskitetysti DIY:nä, ja Bandcamp sopii siihen mainiosti. Seuraava teos on jo suunnitteilla, ja se olisi tarkoitus äänittää vähän hifimmällä kalustolla. Tämä jääköön siis historiaan ehkä tällaisena kevyen kynnyksen pelinavauksena, ja ehkä seuraava julkaistaan myös muissa palveluissa.

* * *

Liityin loppuvuodesta Threadsiin. Yksi sen ehdottomasti parhaista puolista on sisällön piilottaminen itse määrittelemiesi sanojen perusteella. Tässä oma tämänhetkinen ja koko ajan kasvava listani kielletyistä sanoista: AI, chatgpt, emojia, gaala, garmin, hauis, hoitolapsi, juoksut, kahvi, koira, koiraa, koirakuume, koiran, koiranpentu, koirat, lapsi, laskiaispulla, leuanveto, leukoja, mäykky, pennun, pentu, pieraisin, pieraisit, pieru, pierua, pierun, raskaus, tekoäly, tekoälyn, tekoälyä, tinder, unen, unessa, unessani, unet, uni, unia, unien, unta, vauva, älykello.

Blogin 995. kirjoitus.