On viimeinen viikkoni täällä. Tasan viikon päästä olen ollut kotona jo monta tuntia. On kevät. Kotitie on suurimmaksi osaksi kuiva, kärpäset pörräävät aurinkoisella etelän puoleisella seinustalla, niillä on auringossa parhaimmillaan reilusti yli viisitoista astetta lämmintä. Teen listoja ja suunnittelen mitä teen näillä jäljellä olevilla päivillä. En mitään suurempia, lähinnä valmistelen taloa siihen, että isäntäväki tulee tänne kesäksi toukokuun alussa. Siivoan, tiskaan ja pakkaan. Nukun pitkiä yöunia ilman ongelmia, suunnittelen mitä teen kotona. Asiat joista en ole täällä välillä pitänyt eivät häiritse enää juurikaan. Olen hyvin paljon rauhallisempi ja tyytyväisempi kaikkeen kuin kuluvan kuukauden muutamina ensimmäisinä viikkoina. Kivuttomampi. Käsi on melkein entisensä, ja annoin itselleni luvan ajatella sen tulevaisuutta vasta kun näen miten se reagoi normaaleihin kotirutiineihini. Olen päässyt huonompien hetkien läpi sopivan suurilla annoksilla rehellistä eskapismia. Olen vältellyt uutisia, sekin auttaa. Vielä on liian aikaista vetää suuria linjoja yhteen (pieniä langanpätkiä olen sitonut ja leikellyt) – teen senkin sitten kun olen saanut vähän etäisyyttä tähän kaikkeen.
Monthly Archives ⇒ maaliskuu 2016
22/03
Tiistaiaamuna viiden tienoilla herään siihen, että radio soittaa easy like a sunday moooo-oo-ooorning. Makaan hetken paikallani koska en tiedä missä olen. Olen sängyssäni. Mikä tämä biisi on. Tiedän tämän mutta kuka tämän esittää. Makaan hetken paikallani koska en saa sitä mieleeni. Aivoni ovat vielä unitilassa (kuvitteellisessa unihelsingissä menossa hammaslääkäriin, innolla.) Sitten skarppaan ja päätän että sen on pakko olla Faith No More. Aivoni väittävät vastaan. Nousen ja kävelen toiseen siipeen ja tarkistan. Se on! Sanon aivoilleni I FUCKING TOLD YOU SO BITCHEEEES ja menen takaisin sänkyyn.
Tasan kahden viikon päästä olen ollut kotona jo muutaman tunnin. Elämä tuntuu taas erilaiselta. Siitä parin viikon päästä Sari tulee lähelle. Sitten tulee kesä ja elämä on taas erilaista. Loppuuko sen erilaistuminen koskaan? Toivottavasti ei. Läppärin ruudulta Daisy Buchanan sanoo I wish I had done everything on earth with you. All my life. Samaistun.
16/03
Useina viikkoina en ymmärrä ollenkaan miksi olen täällä. Niiden viikkojen päivinä – tai ennemminkin öinä – pääsen eteenpäin vain miettimällä sitä, että voin lähteä täältä vaikka huomenna. Tai viimeistään ylihuomenna, hyppään vain 500m päästä Tallinnan-bussiin ja jne. En kuitenkaan lähde. Vietin viikkoja kivun kanssa, se on nyt jo laantunut. Välillä en tiedä mitä teen. Makaan +15˚c huoneessa ja kuuntelen radiota, josta en ymmärrä mitään. Siis sitä kieltä. Täällä ei ole mitään, lähelläkään. Tarkemmin: ei mitään, aiemmin. Nyt on jo sen verran kevät, että metsäkauriit tulevat pihaan syömään. Yritän kuvata niitä ikivanhojen vääristävien ikkunalasien läpi. Luen kymmenen vuotta vanhoja Parnassoja ja juon halpaa vodkaa. Ne kummatkin auttavat.
En pysty kävelemään, koska ainoat ei-täysin-uppomutaiset kävelyreitit menevät saaren läpi menevän Ison Tien kautta. Isolla Tiellä kulkee kaksikymmentä isoa rekkaa putkeen, lautalta toiseen saareen, sillä tiellä ei voi kävellä meditatiivisesti. En voi kirjoittaa, koska käteni kipuilee. Nukkuminen on siinä ja tässä: en ole kohta kolmenkaan kuukauden jälkeen tottunut tämän talon ääniin. Suljetussa yläkerrassa asuu orava tai kaksi, enkä tule koskaan tottumaan ilmalämpöpumpun ääntelyyn. En myöskään sähköpattereiden naksumiseen. Enkä jääkaapin naksauksiin – kuten en kotonanikaan. Vaihtelen yösijaani huoneista toiseen kuin hullu. Onneksi täällä ei ole muita, saattaisivat vielä ihmetellä.
Muita vitutuksen aiheita: suihku, jossa ei mahdu seisomaan suorana. Välillä paska internetyhteys. Hämähäkkejä. Ei uunia. Miksi tulin tänne. Ikävä ystäviä. Ikävä omaa suihkua. Pianoa. Hyviä juttuja pakko keksiä myös: käsi paranee. Kiitos Mutsin lähettämän rannetuen, täältä sitä ei olisi saanut. Vikerraadio, silloin tällöin. Loppumaton lukeminen filtin alla tupakeittiössä. Sari. Muut ystävät, mailit ja kirjeet. Ja ajattelin että 12 viikkoa riittäisi. Kolme kuukautta, sopivan pariton tasaluku. Vielä muutama viikko.
02/03
Ystäväni tekivät jutun, jonka haluan jakaa kanssanne. Se on tuossa alla. (Blogi)Kirjoittaminen on ollut tauolla erittäin kivuliaan oikean käden jännetupen tulehduksen takia, en ole pystynyt kirjoittamaan kuin jotain pakollisia Fb-juttuja, maileja rakkaille ja minimaalisia muistiinpanoja ja… no, asioita. Myöhemmin lisää kaikesta.