22/03

Tiistaiaamuna viiden tienoilla herään siihen, että radio soittaa easy like a sunday moooo-oo-ooorning. Makaan hetken paikallani koska en tiedä missä olen. Olen sängyssäni. Mikä tämä biisi on. Tiedän tämän mutta kuka tämän esittää. Makaan hetken paikallani koska en saa sitä mieleeni. Aivoni ovat vielä unitilassa (kuvitteellisessa unihelsingissä menossa hammaslääkäriin, innolla.) Sitten skarppaan ja päätän että sen on pakko olla Faith No More. Aivoni väittävät vastaan. Nousen ja kävelen toiseen siipeen ja tarkistan. Se on! Sanon aivoilleni I FUCKING TOLD YOU SO BITCHEEEES ja menen takaisin sänkyyn.

Tasan kahden viikon päästä olen ollut kotona jo muutaman tunnin. Elämä tuntuu taas erilaiselta. Siitä parin viikon päästä Sari tulee lähelle. Sitten tulee kesä ja elämä on taas erilaista. Loppuuko sen erilaistuminen koskaan? Toivottavasti ei. Läppärin ruudulta Daisy Buchanan sanoo I wish I had done everything on earth with you. All my life. Samaistun.

Yksi kommentti kirjoitukseen “22/03

  1. Mulle tuli kesken tunnin ikävä sun kirjaimia. Lokit lentää maapallon ympäri viidessä minuutissa. Tytöt syö suklaamunia. Yksi viiltää stanleyllä sormeensa. Minä vaan olen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *