23/07

· joonasn – alleviivattua

Alma walks on, past the arched entrance to a cobbled yard, an unmistakeably Victorian construction that has ”Dickens Brothers, Ltd” hand-lettered up above the archway. She suspects that elsewhere in the town there stands a black beamed Tudor premises called ”Shakespeare’s” and perhaps a ”Chaucer & Sons” half-thatched cottage out near Hardingstone. Northampton, after all, is a well-labelled town. Once, from her window, she saw two vans pass each other, travelling in opposite directions on East Park Parade. One, possibly belonging to a mattress company, had the word DREAM stencilled upon its side. The other one, perhaps a television or computer retailer, was blazoned with the word REALITY. She’d noted that REALITY was heading for town centre, which was unsurprising, while DREAM followed a trajectory that would eventually lead it to Kettering. She thought that it was more than likely going there to die.

Alan Moore, Jerusalem, s. 795, Knockabout Ltd., 2016.

”Only the fearless can be great”

· joonasn – alleviivattua, kirja, kuvat, oma pää


The Bear S05E01.

”Only the fearless can be great.” Uskon tähän hetki hetkeltä enemmän. Sain erittäin hyvää ja mieluista palautetta käsikirjoituksestani eräältä uudelta ihmiseltä. Hän on Tampereen ystävieni lähipiiriä, kirjailija, runoilija, ja pyysi lukea sen kun olemme puhuneet kirjoittamisesta, ja taiteesta ylipäänsä, juhannusviikonloppuna ja aiemminkin. Kaikesta lisää myöhemmin. On kesäyö. Harvoin käytetty blogikirjoitusten kategoria kirja on aktivoitu.

13/07

· joonasn – oma pää, universumi

VILPITTÖMÄT PAHOITTELUNI

Sille koiranulkoiluttajalle, jolta kysyin vauhdista pyörän selästä lauantai-iltana aikooko hän jättää koiransa paskat keräämättä. ”Mitkä paskat?” hän vastasi yllättyneenä. ”Niin, mitkä paskat?” kysyi ystäväni, jonka kanssa olin liikkeellä. Myönnän: näin omiani, koira ei paskantanut: kusi vain. Onneksi tilanne meni ohi hetkessä koska pyöräilimme mäkeä alas tilanteen tapahtuessa, ja jälkihäpeäkin on laantunut muutaman yön unilla.

05/07

· joonasn – internet, kuvat, oma pää, universumi

Kasa kirjoja mainiosta tamperelaisesta Lukulaari -divarista, joka sijaitsee edelleen siinä Hämeenpuiston kulmilla, lähellä NNKY:n asuntolaa, jonka käytävillä välttelin siivoojia melkein 25 vuotta sitten lomaillessani silloisen uuden tyttöystäväni luona. Tyttöjen asuntolassa ei tietenkään katsottu hyvällä pitkäaikaisia miespuolisia vieraita, virallisesti siis, muita asukkaita läsnäoloni ei kai häirinnyt. Taisin viettää koko lukulomani Tampereella, sen sijaan että olisin päntännyt kirjoituksiin kotona Kemissä. Lainasimme kirjastosta – joka on siinä vieressä sekin – Douglas Adamsin vuoden 1978 radiokuunnelmasarjan The Hitchhiker’s Guide to the Galaxy ja kuuntelimme sitä jakaessamme pullon vahvaa makeaa Doris-viiniä perjantai-iltana ennen kuin lähdimme Yo-talolle kuuntelemaan alternativemusiikkia. Kuinka vähillä pohjilla silloin pärjäsikään? Ja millä ihmeen rahalla joimme baareissa?

(Linnunradan käsikirja blogissa aiemmin.)

* * *

Kommentti Reddit-keskustelupalstalta: "I. Love. This. Absolutely perfect music for what I needed right now. Thank you for posting."
Sain erittäin hyvää palautetta musiikistani Reddit-keskustelupalstalla. Kehut aiheuttavat tietysti hyviä fiiliksiä ja muistuttavat siitä, kuinka netin kautta voi edelleen saada yhteyden samanmielisiin ihmisiin, vaikka ajattelenkin, että kaikki oli paremmin ennen kuin ns. normaalit ihmiset älypuhelimineen pääsivät suoltamaan kaiken aivottoman paskansa sosiaalisiin medioihimme, ja ennen kuin teknofasistibiljonääreistä tuli maailman vaikutusvaltaisimpia ihmisiä. Mutta ei siitä sen enempää.

17/06

· joonasn – oma pää, universumi

On syntymäpäiväni. Kiitos. Huomenna illalla hyppään junaan ja olen juhannusaaton pikkutunneilla toisessa kaupungissa hyvän ystäväni luona. Hän on kuvataiteilija ja sarjakuvantekijä, ja tapasinkin hänet ja hänen naisystävänsä toissa lauantaina täällä hänen näyttelynsä avajaisissa paikallisella kulttuuritalolla. Jatkoimme vielä takakontin äärellä hengailun kautta pubin terassille, mutta minun piti lähteä melko aikaisin sillä olin viikko tätä ennen humalassa lupautunut antamaan yöpaikan eräälle toiselle vanhalle ystävälle, sille jonka piano minulla on. Ei sillä että humalatila olisi vaikuttanut myönteiseen päätökseeni yövyttää ystäväni, en vain varsinaisesti muistanut koko asiaa ennen kuin ystäväni soitti aiemmin samana päivänä. Hän oli pudottelemassa Äkäslompolon suunnalta takaisin etelään sesongin päätteeksi. Kaikki meni hyvin ja kohensi ihmisähkyäni, sitä jota olen nyt lähdössä ruokkimaan etelään, juhannusjuhliin Äkäslompolon pianomiehen veljen luo.

Kaikesta tästä – ja kaikesta muustakin, tuttuun tapaan – lisää myöhemmin. Hyvää keskikesää kaikille lukijoille.

While Everything Else Was Falling Apart

· joonasn – alleviivattua, internet

In the Union Square subway station nearly fifteen
years ago now, the L train came clanking by
where someone had fat-Sharpied a black heart
on the yellow pillar you leaned on during a bleak day
(brittle and no notes from anyone you crushed upon).
Above ground, the spring was the saddest one
(doing work, but also none). What were you wearing?
Something hopeful to show the world you hoped?
A tall man was learning from a vendor how to pronounce
churro. High in the sticky clouds of time, he kept
repeating churro while eating a churro. How to say
this made you want to live? No hand to hold
still there it was: someone giving someone comfort
and someone memorizing hard how to ask for it again.

While Everything Else Was Falling Apart, Ada Limón.

Kirjoja part XXIV

· joonasn – luettua, oma pää, pelit ja pensselit

Viime aikoina luettuja: Sayaka Muratan Maan asukit, Chi Ta-wein Kalvot, Neil Hardwickin muistelmateos Poistetut kohtaukset, Zadie Smithin Petos, Joni Skiftesvikin Valkoinen Toyota vei vaimoni, Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani, Neal Stephensonin spefijärkäle Anathem, John le Carrén Sankari vai vakooja, Ilpo Lagerstedtin Rakettimiehiä – kilpajuoksu Kuuhun ja Agatha Christien novellikokoelma Poirot’s Early Cases.

Omasta kirjahyllystä talven aikana uudelleenluettuja: Mary Welsh Hemingwayn muistelmateos How It Was, Paul Austerin Illuusioiden kirja, Cormac McCarthyn Matka toiseen maailmaan, Zadie Smithin Nimikirjoitusmies, John Irvingin Vesimies, Elmore Leonardin Tishomingo Blues ja Gold Coast, Junot Díazin tyhmästi suomennettu Vieraissakävijän opas rakkauteen (alkuperäiseltä nimeltään This is how you lose her), Karl Ove Knausgårdin Taisteluni 4, Carlos Luis Zafónin Tuulen varjo, Jon Krakauerin Jäätäviin korkeuksiin & David Mitchellin Cloud Atlas.

Työn alla ovat tai lukemista odottavat Zadie Smithin esseekokoelma Dead and Alive, Boris Pasternakin Doctor Zhivago, Ezra Poundin Lukemisen aakkoset, Mark Twainin Veren perintö ja Milan Kunderan Naurun ja unohduksen kirja.

Aiemmat luetut löytyvät kategoriasta luettua.

Arkistosta: Keltaiset kukat

· joonasn – arkisto, oma pää

Hyvää kevättä kaikille. Kirjoitettu alun perin 10. maaliskuuta 2010.

Sen jälkeen hän kysyi nauraen tulenko laittamaan keltaiset kukat hänen hiuksiinsa kun hän menee naimisiin. Lupasin, tietysti, en voinut mitenkään kieltäytyä; hän oli täysin hurmaava. Hän hymyili minulle, kääntyi, ja käveli pois, heilutellen keltaisia kukkia ja niiden vihreitä varsia hiuksissaan, puoliksi tanssien, hyppelehtien. Olin rakastunut.

Kuitenkin melkein myöhästyin häistä. Tulin paikalle, hän tuli minua vastaan ja en saanut sanaa suustani: hän oli häikäisevä, kaunein tyttö mitä olin ikinä nähnyt. Hän tietysti huomasi ihastukseni ja hymyili minulle; hänen hiuksensa oli seppelöity keltaisilla kukilla, kerroin hänelle kuinka kaunis hän oli. En muista nähneeni hänen miestään kertaakaan, en muista koko seremoniasta mitään, luulen että en pystynyt irroittamaan katsettani hänestä ja keltaisista kukista. En tiedä oliko olemassakaan mitään häitä, vai oliko koko tapahtuma järjestetty minun pääni menoksi, miksi niin olisi tapahtunut, en tiedä. En suuresti välittänyt mistään muusta kuin siitä että saan katsella hänen suloisia kasvojaan. En välitä vieläkään.