22/06

Muistatteko kun huhtikuussa kerroin teille doppelgängeristäni? Se tapahtui taas! Juhannuspäivänä paikallisen terassilla eräs pöytäseurue oli aivan helvetin kännissä innoissaan nähdessäni minut. Jopa niin, että sain kuulla huutelua ”Tuu tänne! Tuu nyt!” melkein terassin toiselle laidalle, kun istuin muussa seurassa. Seuralaiseni lähdettyä – ja kuunneltuani jatkuvasti sitä samaa iloista huutelua – istun stoalaisen tyynesti vielä yhden drinkin ajan. Sitten ajattelin että what the hell, menkööt. Pöytäseurueessa olikin muutama tuttu, eikä minun luonnollisestikaan tarvinnut maksaa omista juomistani, nämä intoilevat herrasmiehet pitivät huolen että pöytä oli koko ajan käytännössä täynnä juomia. Kuten ne huhtikuiset ihmiset, nämäkään eivät uskoneet, kun kerroin että en ollut ollut kaupungilla edellisenä iltana – siis juhannusaattona – kuin alkuillasta, enkä silloinkaan lähelläkään sitä paikkaa, missä he uskoivat nähneensä minut yömyöhällä tokkaroivan vaarallisen humalaisen näköisenä vaan muutaman korttelin päässä sijaitsevalla terassilla lukemassa rauhassa kirjaa, ennenkuin otin siitä taksin kotiini. Tietysti epäilin heti omia muistikuviani, mutta myöhemmin nyt rekonstruoimani kuvat – ja se huhtikuinen tapaus – tukevat sitä tosiasiaa, että doppelgangerini asuu samassa kaupungissa. Kesäyössä tapahtuu outoja asioita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *