Alkukesä on ollut sopivissa määrin sekä aktiivinen että hidas. Olen viettänyt pitkiä aamu- ja iltapäiviä sisätiloissa suljettujen sälekaihtimien takana ja aktivoitunut ulkoilmaan vasta illalla auringon kovimman paahteen mentyä ohi. Olen yövyttänyt ystäviäni kuumassa asunnossani kolmena perättäisenä viikonloppuna ahdistumatta juuri ollenkaan. Olen käynyt hyvän ystäväni kanssa keskellä kaunista, valoisaa ja tyyntä kesäyötä vuosi sitten kuolleen yhteisen ystävämme haudalla, ja kävellyt takaisin sieltä kuuden kilometrin matkan joen rantoja kierrellen. Olen valvonut aamuun asti ja nukkunut pitkälle iltapäivään, istunut puistoissa ystävien seurassa ja laulanut karaokea. Olen syönyt moninkertaisen määrän (~5 kpl) jäätelöä verrattuna viime kesäkuuhun. Olen kuunnellut, puhunut ja nauranut loputtomiin ja täyttänyt vuosia. (Sain lahjaksi kukkia, vihiksiä, keittoa ja yhden kolmisivuisen runon.) Olen lukenut liian vähän mutta onnistunut kirjoittamaan auki tiettyjä ikävöintejä, rakkauksia, kaihoja. Elämää.