WHAT’S NEW PUSSYCAT

Viime marraskuussa alkanut taideprojekti (musikaali) siirtyy sairaustapauksen vuoksi. Toivomme pystyvämme toteuttamaan sen ensi vuoden aikana. Ensi-illan oli tarkoitus olla marraskuun alussa. Sen sijaan, että treenaisin biisejä ja esitystä työryhmän kanssa, suunnittelen muuttoa. Edellisestä muutosta on melkein kahdeksan vuotta. Tälläkin kertaa vuokraisäntäni – asunnon omistaja – aikoo myydä asunnon, ja muutenkin tuntuu siltä, että kahdeksan vuotta yhdessä paikassa riittää. Uusi asunto on parin kilometrin päässä joen toisella puolella, vuokra on vähän halvempi, tilaa on vähän enemmän, ja mikä parasta: asunto on korkeimman kerroksen (4.) päätyhuoneisto läpi talon, joten siinä ei ole ollenkaan seinänaapureita, ainoa naapuri on alakerrassa, mutta välittäjä sanoi, että se asunto taitaa olla tyhjillään. Ainoa miinus on neloskerros ilman hissiä, mutta otan sen hyötyliikunnan kannalta. Ja olen tehnyt sen verran töitä, että minulla on varaa hoidattaa muuttoroudaaminen ammattilaisilla, joten olen kaikin puolin varovaisen optimistinen siitä, että kaikki menee hyvin ja helposti.

TUPPUKYLÄN TOIVO

Eräs nainen otti yhteyttä sosiaalisen median alustalla. Hän kysyi asuinko silloin ja silloin Torniossa sen ja sen talon yläkerrassa. Lainaan suoraan hänen sanojaan: ”–– parhaiten muistan tosiaan ne kotibileet jotka oli mulle jotenki liikaa siellä alakerrassa ja harhailin ylös ja löysin sun kirjahyllyn ja jäin fiilisteleen että on tässäki tuppukylässä toivoa.” Hän kertoi viettäneensä vuoden 2005 kesän ”tyttökommuunilla”, joka oli nimensä mukaisesti vanha suuri puutalo, ehkä paritalo, jossa oli tyttöjen kommuuni, samoilla hoodeilla – Tornion keskusta on pieni –, ja kävelleensä meidän ”poikakommuunille” (vaikka en itse käytä siitä sitä nimeä) etsimään omien sanojensa mukaan kostopanoa, ja yrittäneensä iskeä meikäläistä. Minua. Allek– tiedätte kyllä. Huonoin tuloksin, koska olin tässä vaiheessa seurustellut jo vuosikaudet, mitä hän ei tietenkään täysin tuntemattomana ihmisenä tiennyt. Muistan hämärästi tämän tapauksen, se ei ollut ainoa kerta Tornion vuosina kun nuoret naiset olisivat halunneet pelehtiä kanssani. (How are YOU doin’? kaikille tutuille tytöille Tornionajoilta. I’m single and ready to mingle, hit me up!) En kuitenkaan koskaan silloin – enkä myöhemminkään – pelehtinyt kenenkään muun kuin tyttöystäväni kanssa. Olisinko halunnut? En, vaikka tietysti kauniiden tyttöjen – noin kaksikymppisten naisten – huomio hiveli nuoren miehen omanarvontuntoa.