Kuva: NASA, pari päivää sitten.

Olen saanut tarpeekseni internetistä pelkkänä valituskoneena. Useina iltapäivinä, jos ei ole aktiivisia torilöytöjä kytättävänä tai kommenttiosastoa seurattavana, en vain keksi mitään selattavaa. Muistatteko kun internetissä vielä käytiin, meen käymään netissä, moro! Tilannettani parantaa se, että en käytä älypuhelinta. Uutisista 85% on täyttä viihdepaskaa, 10% liian masentavaa. Tykkään lukea syväluotaavia juttuja ihmisistä tai ilmiöistä. En välttämättä tietää joka raideliikenneonnettomuudesta, mikä on muuten peitenimi itsemurhalle, jos ette tienneet. Tunnen ihmisen, joka oli kuljettajana, kun joku meni metrojunan alle. Oli jonkin aikaa alalla vielä, mutta joutui vaihtamaan uraa, sen tapauksen takia. Tapasin hänet kesällä 2022 Turussa NOFX:n keikan jälkeen, kävimme drinkeillä hänen ystäväseurueensa kanssa. Minä olin erittäin humalaisen ystäväni seurassa, matkalla takaisin joen toiselle puolelle airbnb:hen. Hän kysyi haluaisinko hänen puhelinnumeronsa, halusin, olemme mailailleet, nykyään melko harvoin.

Verenpaineeni on ensimmäistä kertaa normaalin rajoissa ehkä viiteentoista vuoteen? Olen harjoittanut terveempiä elämäntapoja parin vuoden ajan, laihtunutkin jonkin verran. Olen syönyt verenpainelääkkeitä pienen annoksen joka päivä noin kymmenen vuoden ajan. Pari viikkoa sitten istuin sunnuntaina aamupäivällä ostarin penkillä suorassa auringonpaisteessa ja söin karkkia aamupalaksi. Aiemmin talvella lähipubissa samalla ostarilla puhuin kirjallisuudesta noin samanikäisen randomjäbän kanssa, haukuin Johannes Ekholmia, jonka kirjoja olin juuri lukenut. Randomjäbä sattui olemaan tuore kirjallisuuden maisteri, joka oli juuri viime vuonna julkaissut gradunsa Johannes Ekholmin romaanista Rakkaus niinku. Toinen pubi melko lähellä naapurikaupunginosassa meni konkurssiin, mietin kuinka moni niistä vakioasiakkaista on nyt meidän lähipubimme asiakkaita. Olen ollut sen verran köyhä, että en ole käynyt pubissa nyt pariin kuukauteen.

Käytän samanlaista rannekelloa kuin New Yorkin pormestari Zohran Mamdani. ”It’s pragmatic and affordable yet still distinctive and eye-catching. Though the watch doesn’t scream luxury, it does telegraph taste.” Cool cool cool. Tiesin toki kellon tyylikkääksi, Mamdanista näin jonkun haastattelupätkän pysäytyskuvan Blueskyssä ja huomioni kiinnittyi erittäin tutun näköiseen kelloon. Omastani taisin maksaa 40 €. Kello on yksi harvoja Casion malleja, jonka runko on oikeasti metallia, ei metalliseksi maalattua muovia, ja lasi mineraalilasia, ei akryylia.