Category Archives ⇒ kuvat

Hienostuneesti nahistunut

· joonasn – alleviivattua, internet, kuvat, oma pää, pelit ja pensselit

Täydellinen kauneus, kuten vaikka kirsikankukat, on vasta lähtökohta. Kun se ylitetään, päästään kohti epätäydellistä kauneutta, joka on kauneuden korkeampi muoto. Ajatus perustuu zen-buddhalaiseen tavoitteeseen tyytyä vaillinaisuuteen ja puutteeseen ilman, että ne herättävät tunteita ei-riittävästä tai kyvyttömyydestä.

Aino Frilander Hesarin artikkelissa Hienostuneesti nahistunut japanilaisista puupiirroksista vuodelta 2022.

EDIT 20.2.2025: Japanilaisiin puupiirroksiin voit tutustua kattavasti netissä osoitteessa Ukiyo-e.org.

Even if you’ve only seen a few Japanese woodblock prints, you’ve seen the work of Hiroshige and Hokusai, thousands of examples of which you can find in the vast Japanese woodblock database of Ukiyo‑e.org. – – This English-Japanese bilingual site, a project of programmer and Khan Academy engineer John Resig, launched in 2012 and now boasts 213,000 prints from 24 museums, universities, libraries, auction houses, and dealers worldwide.

Openculture.com: Enter a Digital Archive of 213,000+ Beautiful Japanese Woodblock Prints

03/09

· joonasn – kuvat, oma pää, universumi

A SHORT RIDE IN A FAST MACHINE

Luin artikkelin, jossa puhuttiin linnunlaulun positiivisesta vaikutuksesta ihmisen mielialaan. Wikipedia sanoo: ”Tervapääskyn ääni on kirkuva, laskeva ”sriiiiii sriiiiii sriiiiiii”. Se on totta. Meillä ne pesivät matalan kerrostalon vintillä tai kattorakenteissa, ja tänäkin kesänä ehkä alle kymmenen tervapääskyä lensi kirkuen makuuhuoneeni avoimen ison tuuletusikkunan takana yötä päivää siihen saakka kunnes ne lähtivät takaisin eteläiseen Afrikkaan jo elokuun alkupuolella. En ole varma lukisinko positiivisvaikutteiseksi linnunlauluksi esimerkiksi tervapääskyn tai vaikka lokin tai tiiran huutamisen.

SUSTAINING GET UP AND GO

Kesän aktiviteetteja: viime viikonlopun lähiostarin mainiot pikkufestivaalit; kummitädin luona lähikunnassa syömässä käyminen; paikallisliikenteen aivan uudet bussit, joilla kuljin töissä toisessa lähikunnassa (ja menen taas tällä viikolla pariksi päiväksi); mp3-soittimen laidasta-laitaan tarjonta (Black Sabbathin tuplakokoelmasta Miles Davisiin ja Dean Martinin tuplakokoelmasta ysäri-straight-edge-punkbändin Good Riddancen A Comprehensive Guide to Moderne Rebellion -levyyn); elokuun lopun pitkä viikonloppu asuntoautossa maalla entisillä kotihoodeilla (joita olen tietysti muistellut täälläkin) ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen, alla oleva kuva on sieltä.

NOBODY HERE BUT US STATUES

Ihmisen pitäisi muistaa olla toivomatta asioita. Minä halusin pitkät hiukset – pitkät hiukset pitkästä aikaa – mutta en muistanut niiden ärsyttävää epäkäytännöllisyyttä. Kiharat polkkamittaiset hiukset tunkevat kutittamaan ympäri kasvoja, jäävät silmälasien saranoiden tai rannekellon lukon väliin, ovat jatkuvasti aivan takussa ja keräävät pölyä irtohiuksina tai niiden kimppuina ympäri asuntoa. Hiukset menevät jo ponnarille (kuten meillä sanottiin), joten se helpottaa. En edelleenkään tiedä miksi kasvatan hiuksiani: ilman supersäännöllistä harjausta ne tosiaan MENEVÄT takkuun, aivan ns. rastoiksi saakka, aivan itsestään. Näin on käynyt – tai näin olen tehnyt tai vielä tarkemmin jättänyt tekemättä – muutaman kerran 18–29 -vuotiaana. Takkuhiuksista on käytetty termiä rastahiukset tai vain rastat, mikä ei ole kovin korrektia.

Tänä kesänä olen pitänyt pikkutakkia tasan kerran: se ei ole käytännöllinen lämpimällä ilmalla. Myös kesäkenkäni ovat mukavammat kuin moneen vuoteen. Kertooko tämäkin jostain, eikö tyyli olekaan enää tärkeintä? Olenko tulossa – no, tiedättehän te. Ei nyt puhuta siitä.

15/04

· joonasn – arkisto, kuvat, pelit ja pensselit, universumi


Minulla on kaikki Mutsin valokuvat, niitä on muutaman ison pahvilaatikon verran, albumeja on ehkä kaksikymmentä ja enemmän/vähemmän irtonaisia kuvia kuorissaan tai ilman on ehkä neljä kenkälaatikollista. En ole käynyt läpi vielä kuin muutaman albumin, tässä 1970-luvun puolestavälistä olevan albumin välistä löytyneitä irtokuvia. Äitini on isoimmassa kuvassa neljätoistavuotias, eli vuosi on 1967 tai -68. Kuva on upea. Ainakin näihin kuviin on yleensä kirjoitettu taakse tai albumin sivuille mitä-missä-milloin. Aukaisin myös laatikon, jossa hän säilytti saamiaan kirjeitä ja kortteja, nopealla vilkaisulla niitä oli 60-luvun lopulta 70-luvun puoleen väliin. Haluaiskohan isä takaisin vanhat rakkauskirjeensä?

23/10/23

· joonasn – kuvat, pelit ja pensselit

Tänään ostin itseni onnelliseksi: orkidea sai tekoauringon. Tämä on testi. Mietin ostanko samantyylisiä kasvivaloja ”Pohjoismaiden #1 Suurin Valokauppa”-titteliä itsestään käyttävän liikkeen myymälästä, joka on kauppakävelyreittini varrella. Kävin siellä tänään, mutta heillä ei ollut näitä valaisimia hyllyssään. Ostin tämän, haluamaani vastaavan, naapuriliikkeestä testakseni miltä valo tuntuu työpöytäni ääressä. Tässä on viisiasentoinen himmennystoiminto, minkä koen tarpeelliseksi. Ajastinkin on. Työpöytäni ympäristössä on muitakin kasveja kuin tämä, ja ajatuksena on siis hankkia niillekin omat tai jaetut kasvivalot talveksi. Välttelen mainitussa naapuriliikkeessä asiointia, koska sen perustaja ja toimitusjohtaja on ollut julkisesti yhteistyössä uusnatsien kanssa ja julkaissut omistamissaan ilmaisjakelulehdissä muun muassa juutalaisvastaisia ja rasistisia artikkeleita. Orkidea näyttää kuvassa surkeammalta kuin luonnossa. Kaikki on hyvin.

Arkistosta: 16/02

· joonasn – alleviivattua, arkisto, kuvat

Kirjoitettu alun perin 16. helmikuuta 2017.

Lizin melko omalaatuisen käsialan tulkitsemiseen meni yllättävän kauan. Niin meni myös liitteineen 540-sivuisen Keay Davidsonin Carl Sagan: A Life -elämäkerran lukemiseen, aloitin muistaakseni viime keväänä, kahlasin sitä pienissä pätkissä muiden kirjojen lomassa ja viimein viime lauantaina pääsin loppuun. Kuva kierrätyskeskuksesta ostetun kirjan kansilehdeltä. Mietin mitä Lizille ja Bearille kuuluu nykyään, 16 vuotta omistuskirjoituksen jälkeen.

A guide to the pleasures,
perils of having one’s
ideas publically acclaimed.
May the Spirit be with you,
beloved Bear.

God bless, + happy
Christmas 2000, a life.

Much love, Liz

24/08

· joonasn – kuvat, oma pää

Keskimmäisen kuvan keskellä olevan toisen kerroksen ikkunan takana aloitin tämän blogin helmikuussa 2008.

Olen ollut viikonloppuriennoissa: sukujuhlissa ja toisissakin, ystävien kanssa, musiikki- ja kulttuuritapahtumissa, näyttelyissä, teatterissa, reeniksillä, häissä. Nähnyt Falcon 9:n yötaivaalla. Joko riittää? Joko saa vetäytyä, lopettaa ihmisten tapaaminen, ehtiihän sitä taas ensi kesänä. Heitä on niin paljon, tänä kesänä niin paljon enemmän kuin muutamana aiempana vuonna. Olen mielestäni kuitenkin jaksanut ja muistanut levätäkin. Tämä alkuviikko on mennyt allapäin, mutta se on vain ohimenevää kaihoa, tuskin siis juuri mitään. Ehkä ei mitään mainittavaa.

Olen myös lukenut paskoja kirjoja ja muutaman ihan hyvän, tehnyt töitä ja laskuttanut, ihastunut liian kovaa ja liian nopeasti, ostanut uuden (vanhan) läppärin ja kirjoittanut sillä lisää rivejä käsikirjoitukseen lähikirjaston hiljaisessa kulmassa, opetellut piirtämään pin-up -tyttöjen suita, syönyt mustikoita suoraan lähimetsästä, stressannut ja ahdistunut, soittanut ja laulanut, tanssinut ja tanssittanut. Eikä se tietenkään tähän lopu: tulevana viikonloppuna festaroin lähiostarillani, ehkä kolmen kävelyminuutin päästä asunnon ovelta.