Category Archives ⇒ kuvat

21/02

· joonasn – arkisto, kuvat, oma pää

Kävin läpi kasan muutossa vastaan tulleita opiskeluajan monisteita ja muistiinpanoja vuosilta 2003–2007, yllä oleva luonnos löytyi ”Visuaalinen viestintä”-kurssin aloitusmonisteen kääntöpuolelta, ja se on piirretty arviolta loppuvuodesta 2003.

Elämäni on taas opiskeluntäyteistä. Asiakasprojektit kiristävät hetkittäin kanssaopiskelijoideni hermoja, he eivät ole työskennelleet projektiluontoisesti graafisella tai visuaalisella alalla. Onneksi meillä on joka tapauksessa miltei aina pelkästään hauskaa. Tammikuun muuttoruljanssin ja työkiireiden vuoksi olen kerännyt jo tässä vaiheessa lukukautta kunnioitettavan määrän poissaoloja ja rästitehtäviä. Vapaa-ajallakin koulujutut pyörivät mielessä: suunnittelen kävelyreittini kaupungin keskustassa näyteikkunoiden mukaan; käyn ihan muuten vain kävelemässä tavaratalon sisustusosastolla; tutkin ja kritisoin esillepanoja, kiinnitän huomiota asiakasinformaatioon; selaan Pinterestiä ja Instagramia. Aktiivisuus lisää aktiivisuutta, niin tekevät myös pitenevät päivät. En valita.

26/07

· joonasn – kuvat, oma pää, universumi

Enontekiöllä puolitoista viikkoa sitten paarmojen ja sääskien syöttinä pitkää viikonloppua viettäessäni etsin vaivatonta ja virtaavaa tussiviivaa ja piirsin luonnoskirjaani yllä näkyvän eläimen. Talviturkin jätin Ounasjokeen. Matka oli hieno vaikka lähtökiireissäni onnistuin jättämään sekä puhelimen että lompakon kotiini.

Vastapäisen talon toisen kerroksen asunnon parvekkeen valo on palanut yhtäjaksoisesti ainakin kaksi kuukautta, mahdollisesti kauemminkin, en muista, eikä siellä ole näkynyt liikettä. Mietin, missä vaiheessa soitan huoltoyhtiölle. Pahimmassa skenaariossa uskon että naapurit olisivat näillä helteillä jo huomanneet jotain. Asunto ei näytä tyhjältä: ikkunan yläreunaa peittää lyhyt verho ja sisällä näkyy huonekaluja. (En ole viitsinyt kaivaa kiikareita kaapista ainakaan vielä.) Lähemmän naapurin parvekkeella on muutamana iltana istunut pieni englanninkielinen seurue; en saa selvää heidän keskusteluistaan, mutta heidän naurunsa on tervetullut lisä kotipihani kesäiltojen äänimaailmaan, joka yleensä koostuu pelkästään pääskyjen kirkumisesta ja tuningharrastajien kaukaisista revittelyistä sekä satunnaisesta plim-…-ovi-on-nyt-auki -naisrobottiäänestä alaovelta.

maryque.com/blog tänään 10 vuotta!

· joonasn – arkisto, internet, kuvat, oma pää, pelit ja pensselit, universumi

Rakas lapseni. Tein sinulle kortin. Et tietenkään muista mitä kymmenen vuotta sitten tapahtui, mutta onneksi siitä on todistusaineistoa. Lisää historiaa esim. täältä.

Kymmenen vuotta. Ajattelinko blogin aloittamisen aikoihin, että kirjoittaisin tätä vielä kymmenen vuoden kuluttua? Rehellisesti sanottuna: ajattelin, tai ainakin toivoin. Ihailin tekijöitä, joilla oli jokin pitkä projekti netissä, jokin oma. Vaatii tietynlaista pitkäjänteisyyttä ja asialle omistautumista tehdä ja ylläpitää mitä tahansa pitkää projektia. Blogeista (ja netistä muutenkin) olen pitänyt aina sen loputtomien mahdollisuuksien takia: blogi päiväkirjana, leikekirjana, työprosessikuvauksena, linkkivarastona, muistiinpanoina, mediapankkina, tarinana, runokirjana, jonkin asian ympärille keskittyneenä esseekokoelmana tai kaikkien näiden yhdistelmänä. Muistatteko kun puhuttiin multimediasta?

Miten internetin käyttöni on muuttunut näiden kymmenen vuoden aikana? En usko, että kovinkaan paljoa, luultavasti vähemmän kuin useimmilla. En omista älypuhelinta, eli en instaa, snäppää, twiittaa. Käytän edelleen selaimen kirjanmerkkejä. Fb:tä käytän vaikka senkin käyttöaste on vähentynyt huomattavasti alkuajoista. Pidän edelleen tärkeänä sitä, että minulla on oma perinteinen kotisivu – kotisivu, how quaint! – jolla voin tehdä mitä haluan. Tiedän monia, jotka julkaisevat nykyään pelkästään Instagramissa tai Facebookissa (tai muissa yhteisöpalveluissa), ja jollain tapaa kaipaan perinteisiä kotisivuja ja blogeja. Toisaalta tietysti myös ymmärrän valmiiden palvelujen helppouden ja suosion: omille jutuilleen on paljon helpompi löytää yleisö niiden kautta. Helppokäyttöisyydestä puhumattakaan. Asiassa on myös toinen puoli: internetin jakautuminen suljettuihin kokonaisuuksiin sotii koko netin perusideaa vastaan, ja usein eri yhteisöpalveluiden kautta sisällön löytäminen vaatii kaikenlaisen muun hälyn blokkaamista (mainokset, turhanpäiväiset linkit, suositukset, all sorts of bullshit).

Vanhentuneet domainit joissa on enää vain palveluntarjoajan placeholder-sivu, poistetut kommentit, joku on kirjautunut jonnekin viimeksi vuosia sitten, kuolleet linkit, vanhat bookmarkit jotka eivät vie enää minnekään, aikoinaan tärkeiden yhteisöjen kuihtuminen ja kuolema. Mutta kuten Boris Pasternak sanoi: ”Ei elämää kuin peltoa voi ylittää.” Them’s the breaks.

Mutta tänään, kävellessäni hakemaan pienen pullon kuplivaa juhlapäivän kunniaksi, tunsin itseni onnelliseksi ja se fiilis jatkuu. Nyt istun hyvässä asennossa rakkaan työpöytäni äärellä ja kirjoitan villasukat ja reinot jalassa, kuuntelen Sinatraa (Sings the Great American Songbook) ja siemailen oikein näpsäkän makuista Cono Sur Brut Roséta.

Menneiden syntymäpäivien fiiliksiä voitte lukea näiden linkkien kautta: 2009, 2010, 2011 (2012 on näköjään jäänyt välistä.) 2013, 2014, 2015, 2016, 2017.