Category Archives ⇒ kuvat

19/01

· joonasn – kuvat, oma pää

Ensimmäinen kuva on otettu vuosi sitten, jälkimmäinen puoli vuotta myöhemmin. Ei täysin päivälleen mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin.

Puuskainen myrskytuuli ja liukas kävelykeli ei haittaa sisätöitä tekevää arki-ihmistä. Eilinen pitkä kävelylenkki teki hyvää mielenterveydelle ja sallii sen, että tänään en liiku. Teen tyytyväisenä töitä ja kotihommia, soitan verotoimistoon, kirjoitan maileja sinne tänne, vaihdan päivittäiset kuulumiset lähimpien ystävieni kanssa. Löysin kirpparilta Lin Jutangin Maallisen onnin, joka jäi kesken Muualla – juuri tuon yläkuvan maisemissa. Runoilija ja taiteilija Keijo Nevaranta kiteyttää kirjan viehätyksen hyvin:

Hän kirjoittaa elämästä nauttimisen taidosta, johon kuuluvat muun muassa vuoteessa loikominen, tuolissa istuminen, keskusteleminen, teenjuonti ja ystävyys sekä oikeus tupakointiin ja viinistä nauttimiseen.

01/01

· joonasn – internet, kuvat, oma pää, universumi

Donald Higgins, The New Yorker -lehden kansi, 29.12.1962 via this isn’t happiness

En juhlinut uutta vuotta mitenkään muuten kuin seisomalla parvekkeellani lämmin kirjolohikeittokuppi kädessäni, katsellen ja kuunnellen värejä, rätinää ja pauketta. Sain taas hetkeksi tarpeekseni ihmiskontakteista joulun tienoilla, siksi streittailin eilisen yksin kotonani. Ravintolasyöminkejä, leffassa käyntejä, punaviiniä, hautausmaareissuja, jatkoja, joulusaunomisia ja -ruokailuja, Lumiukko, yöpaikan tarjoamisia matkamiehille ja koirilleen, vanhojen ystävien halauksia kantapaikassa, lisää punaviiniä, Die Hard, fb-keskusteluja, Gilmoren tyttöjä, taksiajeluita, torkkumista. Mitä vielä? Kuten aina tähän aikaan vuodesta, unirytmini on aivan mitä sattuu, mutta tärkeintä kai on saada tarpeeksi unta, ei väliä mihin aikaan vuorokaudesta – koska käytännössä silläkään, mikä päivä on, ei ole juuri väliä – ja se kyllä onnistuu. Hienoa vuotta 2017 kaikille!

Arkistosta: Värivalot part II

· joonasn – arkisto, kuvat, oma pää, universumi, villi pohjola

Kirjoitettu alun perin 14. tammikuuta 2013

Goethe’s final words: ”More light.” Ever since we crawled out of that primordial slime, that’s been our unifying cry, ”More light.” Sunlight. Torchlight. Candlelight. Neon, incandescent lights that banish the darkness from our caves to illuminate our road, the insides of our refrigerators. Big floods for the night games at Soldier’s Field. Little tiny flashlights for those books we read under the covers when we’re supposed to be asleep. Light is more than watts and footcandles. Light is metaphor… Thy word is a lamp unto my feet… Rage rage against the dying of the light… Lead, kindly light, amid the circling gloom, lead thou me on; The night is dark, and I am far from home; Lead thou me on. Arise, shine, for thy light has come. …Light is knowledge, light is life, light is light.

Tämä on omistettu sinulle, joka kaipaat valoa tällä hetkellä. Pimeys on vallannut maailman, mutta kaiken senkin keskellä täytyy silti olla (ja onkin) valoa. Jos ei tänään, huomenna. Mitä voimme tehdä muuta kuin luoda oman valomme, odottaa sitä päivää kun valo viimeinkin tulee pyytämättä, silloin emme enää voi muistaa kuinka pimeää oli.

part I

20/09

· joonasn – kuvat, oma pää, universumi

img_3614-bw-1000px

Viikot ovat olleet taas valitettavan rikkonaisia. Kirjoittaminen jää laskutettavien töiden, sinne tänne matkustavien ihmisten ja vuoroveden lailla loiskuvien paskamyrskyjen jalkoihin. Olen läsnä yhdelle asialle kerrallaan, ja saan siitä kiittävää palautetta, vaikka en sitä tietysti palautteen tai kiitosten takia tee. En stressaa, koska nyt kalenteri näyttää kiitettävän tyhjältä, kuten myös pankkitili, joten suuria arkielämää sekoittavia liikkeitä ei voisikaan tehdä vaikka haluaisi. En halua, olen tyytyväinen, pidän yllä rutiiniani, päiväkuvitelmissani erakoidun ensi kuukaudeksi, keskityn vain töihin ja kirjoihin.