Category Archives ⇒ kuvat

01/01

· joonasn – internet, kuvat, oma pää, universumi

Donald Higgins, The New Yorker -lehden kansi, 29.12.1962 via this isn’t happiness

En juhlinut uutta vuotta mitenkään muuten kuin seisomalla parvekkeellani lämmin kirjolohikeittokuppi kädessäni, katsellen ja kuunnellen värejä, rätinää ja pauketta. Sain taas hetkeksi tarpeekseni ihmiskontakteista joulun tienoilla, siksi streittailin eilisen yksin kotonani. Ravintolasyöminkejä, leffassa käyntejä, punaviiniä, hautausmaareissuja, jatkoja, joulusaunomisia ja -ruokailuja, Lumiukko, yöpaikan tarjoamisia matkamiehille ja koirilleen, vanhojen ystävien halauksia kantapaikassa, lisää punaviiniä, Die Hard, fb-keskusteluja, Gilmoren tyttöjä, taksiajeluita, torkkumista. Mitä vielä? Kuten aina tähän aikaan vuodesta, unirytmini on aivan mitä sattuu, mutta tärkeintä kai on saada tarpeeksi unta, ei väliä mihin aikaan vuorokaudesta – koska käytännössä silläkään, mikä päivä on, ei ole juuri väliä – ja se kyllä onnistuu. Hienoa vuotta 2017 kaikille!

Arkistosta: Värivalot part II

· joonasn – arkisto, kuvat, oma pää, universumi, villi pohjola

Kirjoitettu alun perin 14. tammikuuta 2013

Goethe’s final words: ”More light.” Ever since we crawled out of that primordial slime, that’s been our unifying cry, ”More light.” Sunlight. Torchlight. Candlelight. Neon, incandescent lights that banish the darkness from our caves to illuminate our road, the insides of our refrigerators. Big floods for the night games at Soldier’s Field. Little tiny flashlights for those books we read under the covers when we’re supposed to be asleep. Light is more than watts and footcandles. Light is metaphor… Thy word is a lamp unto my feet… Rage rage against the dying of the light… Lead, kindly light, amid the circling gloom, lead thou me on; The night is dark, and I am far from home; Lead thou me on. Arise, shine, for thy light has come. …Light is knowledge, light is life, light is light.

Tämä on omistettu sinulle, joka kaipaat valoa tällä hetkellä. Pimeys on vallannut maailman, mutta kaiken senkin keskellä täytyy silti olla (ja onkin) valoa. Jos ei tänään, huomenna. Mitä voimme tehdä muuta kuin luoda oman valomme, odottaa sitä päivää kun valo viimeinkin tulee pyytämättä, silloin emme enää voi muistaa kuinka pimeää oli.

part I

20/09

· joonasn – kuvat, oma pää, universumi

img_3614-bw-1000px

Viikot ovat olleet taas valitettavan rikkonaisia. Kirjoittaminen jää laskutettavien töiden, sinne tänne matkustavien ihmisten ja vuoroveden lailla loiskuvien paskamyrskyjen jalkoihin. Olen läsnä yhdelle asialle kerrallaan, ja saan siitä kiittävää palautetta, vaikka en sitä tietysti palautteen tai kiitosten takia tee. En stressaa, koska nyt kalenteri näyttää kiitettävän tyhjältä, kuten myös pankkitili, joten suuria arkielämää sekoittavia liikkeitä ei voisikaan tehdä vaikka haluaisi. En halua, olen tyytyväinen, pidän yllä rutiiniani, päiväkuvitelmissani erakoidun ensi kuukaudeksi, keskityn vain töihin ja kirjoihin.

26/08

· joonasn – kuvat, oma pää

IMG_3547-1000px

IMG_3573-1000px

Kaiken maailmassa voi jakaa helposti kahteen kategoriaan: asioihin jotka ovat ABBAa ja asioihin jotka eivät ole ABBAa. Viikonlopun tienoilla herään joka aamu siihen kun Sari kiroilee tietokoneelleen ja hakkaa näppäimiä raivoisasti. Siis jos en herää kaduilta kaikuviin asfalttikoneiden, autojen tai mopojen ääniin. Minulle kerrotaan että luen taas liikaa ja että seksiä on taas ehdottomasti liian vähän. Kopioin päiväkirjamerkintäni uuteen luonnoskirjaan. Olen ollut puoli vuotta reilun kuukauden jäljessä. Muualla ollessani käteni kipeytyi niin, että en pystynyt kirjoittamaan käsin. Joten kirjoitin päiväkirjamerkinnät ylös tietokoneelle ja kopioin ne myöhemmin kansien väliin. Nyt olen ajan tasalla, eikä siihen mennytkään kuin puoli vuotta. Ihminen tarvitsee projekteja.

14/08

· joonasn – internet, kuvat, oma pää

IMG_3529-1000px

Tämä viikko on ollut rauhallinen, palkitseva ja sopivasti työntäyteinen. Olen päässyt takaisin tavalliseen päivärytmiini, eikä sitä saa raiteiltaan edes Sarin ex tempore –visiitti. Hänen mielestään olen iloisemman ja onnellisemman näköinen kuin aiemmin. Niin kai olenkin. Kesä- ja heinäkuuta varjostanut stressi ja ahdistus meni ohi omalla painollaan, freelancetyökuviot vaikuttavat lupaavilta, kirjoittaminen sujuu ja tunnen oloni terveemmäksi kuin aikoihin. Julkistimme kevytyrityksemme, ja näyttää siltä että meillä on jo muutama asiakas. Olen lukenut paljon (Ethan Hawken Tuhkakeskiviikko, Rosa Liksomin Yhden yön pysäkki, Alice Munron Kerjäläistyttö, Ernesto Sabaton Sankareista ja haudoista [n. 200 sivua], kesken ovat myös John Fowlesin Jumalten naamiot, Mika Waltarin novellikokoelma Kuun maisema ja Keay Davidsonin Carl Sagan: A Life) ja katsonut/kuunnellut lukemisen lomassa olympialaisia (mikä ei ole Sarin mielestä aikuiselle ihmiselle sopivaa ajanvietettä, hän lähinnä pilkkaa minua mutta alistuu silti pitkämielisesti kuuntelemaan monologejani eri lajien hienouksista ja jännittävistä käänteistä) ja laadukkaita elokuvia ja sarjoja erilaisten suoratoistopalveluiden kautta.