Category Archives ⇒ pelit ja pensselit

11/05

· joonasn – oma pää, pelit ja pensselit, universumi

Aika on taas rientänyt, lapseni. Huhtikuun viimeiset viikot stressasin mahdollisia ja mahdottomia työjuttuja, kävin haastatteluissa, vastasin puheluihin ja tekstareihin, ja loppujen lopuksi mistään ei tullut mitään muuta kuin verkostoitumisia, kokemusta, hienoja keskusteluja ja muutama mahdollinen tuleva freelance-keikka. Ennen sitä kävin kulttuuri-illassa puhumassa, lukemassa ja nauramassa. Samaan iltaan mahtui myös extempore blogimiitti, josta S ja Veela ovat jo kirjoittaneet, olette toki saattaneet jo lukeakin. Jos ette, kumpikin blogi on suosikkilistallani, vahva suositus. Ilta poiki myös tarjouksen tutulta kulttuurituottajalta: vetäisinkö seuraavilla Muusajuhlilla elokuussa jonkinlaisen blogipaneelin. Katsellaan, sanoi kissa lumihangessa.

Sen jälkeen olen käynyt vanhimman ystäväni ja hänen melko uuden tyttöystävänsä tupareissa ja toisella puolella Suomea ystävieni häissä – joiden jälkeen vietin suurimman osan viikosta hirvittävässä flunssassa ja yskässä yksin kelomökissä torkkuen ja katsoen circa 1994 Simpsoneita telkkarista – samalla reissulla treffasin lähisukulaisiani, jotka asuvat siellä päin. Edellisestä visiitistä taitaakin olla melkein neljä vuotta, joten oli aika. Kurkkusuihkeen, särkylääkkeiden, makkarakeiton ja carmolispastillien voimalla hyppäsin bussiin vielä samana iltana ja torkuin kolme tuntia, jonka jälkeen raahasin matkalaukkuni ja itseni kipeänä ja kuumeisena hautausmaan läpi lähikaupan kautta kotiin. Seuraavat päivät menivätkin sängyn pohjalla.

Sitten tuli kesä: pam. Nyt hikoilen asunnossani (sisälämpötila +25°c, ulkona tänään +23°c) ja valmistaudun huomisiin Euroviisuvalvojaisiin, missä pitää antaa pisteitä ja perusteluja. Treenasimme mökillä, missä ystäväni olivat seuranani vajaan vuorokauden ajan. En ole juuri seurannut karsintoja, joten tulossa on mielenkiintoinen ilta. Ai niin: sain myös sähkökirjoituskoneen; nonsenserunoilijan ura kiiltää näyttävänä edessäni.

Tapahtuma

· joonasn – kirja, pelit ja pensselit, universumi

Tulevana perjantaina, 13.4.2o18 juttelen esikoiskirjan kirjoittamisesta – ja kirjoittamisesta yleensäkin – livenä lavalla Jukka Takalon kanssa oululaisen Cafe Pihan uudella klubilla, jota ystäväni Antti Viitala järjestää tulevan kesän ajan. Fb-eventistä lainattua:

Jukka Takalo on Haukiputaalla asuva muusikko, laulaja-lauluntekijä, videotaiteilija ja nyt myös kirjailija. Kaiken tämän ohella hän on kehitellyt mm. ilmakataransoiton MM-kisat, musiikkivideofestivaalit, ollut vuoden positiivisin Oululainen ja pokannut Pakkala kirjallisuuspalkinnon. Hänen esikoisromaaninsa Kuoleman Nimi On Saab 96 ilmestyy 5.5. Kirja käsittelee nuoruuden kokemuksia arktisessa ja eristäytyneessä kaupungissa nimeltään Oulu, jossa bändit ovat kovaäänisiä, karuja ja tylyjä ja miten herkempi runoja rustaava miehen alku meinaa jäätyä vanhaan saab 96:seen. Kirjasta on jo tekeillä myös näytelmä.

Joonas Nissi on 34-vuotias, pohjoisen meren rannalle tehdaskaupunkiin syntynyt kirjoittaja, joka oppi lukemaan neljävuotiaana Aku Ankoista. Hän lukee liian vähän suomalaista nykykirjallisuutta, mutta omistaa aivan liikaa kirjoja. Hänen bloginsa täytti juuri kymmenen vuotta. Kolmen nuoren miehen välinen ystävyystarina ei eroa juurikaan perinteisemmistä rakkaustarinoista. Olemmeko jotain velkaa ystävillemme, ja kuinka paljon meidän pitää ajatella heitä kun teemme elämäämme koskevia suuria päätöksiä? Näitä ajatuksia pyörittelee päässään ja mielellään teidänkin kanssanne oululainen kirjoittaja Joonas Nissi.

One Morning-duossa on kaksi erilaista musiikintekijää: Heli Alku (Darlingbee, Pidätetyt Tunteet) ja Antti Annunen (New Rising Suns, Radiopuhelimet). Bändin setissä kuullaan viime vuonna julkaistujen Darlingbee-debyyttilevyn ja New Rising Suns-debyyttilevyn materiaalia One Morning-otteella. Lisäksi mukana on jotain vanhaa, tulevaa ja pari lainaa.

Antti Viitala on Oululainen muusikko, laulujen tekijä, näyttelijä, kirjoittaja, sekatyömies ja nykyään myös klubi-isäntä. Hän vaikuttaa mm. The Blood Sausage Boys, Aivot ja Antti Viitala &Yhtye kokoonpanoissa, näyttelee Akseli Klonk-teatterissa ja viimeistelee ensimmäistä runokokoelmaansa.

Klo 20–23, Kauppurienkatu 7. Tervetuloa!

Kirjoja part XIII

· joonasn – luettua, oma pää, pelit ja pensselit

Viimeksi luettuja: Jostein Gaarderin Sofian maailma, J. M. Coetzeen Michael K:n elämä, Ian McEwanin Polte & Lapsen oikeus & Sementtipuutarha, Essi Kummun Lasteni tarina, Iiro Rantalan muistelmateos Nyt sen voi jo kertoa, Risto Vahasen ja Seppo Fräntin Jolo – 140 päivää panttivankeina viidakossa, Tommi Liimatan Autarktis, Hannu Väisäsen Toiset kengät ja Vanikan palat, Maaret Kallion Lujasti lempeä, Tove Janssonin novellikokoelma Nukkekaappi ja Elmore Leonardin Peli toisen elämästä. Uudelleen luettuja: Howard Marksin omaelämäkerta Mr Nice, John Irvingin Last Night in Twisted River & Garpin maailma.

Lukemista odottavat ainakin Aleksandr Solženitsynin omaelämäkerta Puskipa vasikka tammeen, Kerstin Ekmanin Tapahtui veden äärellä, Kjell Westön Älä käy yöhön yksin, Johan Bargumin Pimeä huone, David Mitchellin Cloud Atlas, Hemingwayn novellikokoelma Nick Adamsin tarina, Philip Rothin Amerikkalainen pastoraali, James Herbertin Yön aaveet.

Aiemmin: I, II, II revisited, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X, XI & XII.

maryque.com/blog tänään 10 vuotta!

· joonasn – arkisto, internet, kuvat, oma pää, pelit ja pensselit, universumi

Rakas lapseni. Tein sinulle kortin. Et tietenkään muista mitä kymmenen vuotta sitten tapahtui, mutta onneksi siitä on todistusaineistoa. Lisää historiaa esim. täältä.

Kymmenen vuotta. Ajattelinko blogin aloittamisen aikoihin, että kirjoittaisin tätä vielä kymmenen vuoden kuluttua? Rehellisesti sanottuna: ajattelin, tai ainakin toivoin. Ihailin tekijöitä, joilla oli jokin pitkä projekti netissä, jokin oma. Vaatii tietynlaista pitkäjänteisyyttä ja asialle omistautumista tehdä ja ylläpitää mitä tahansa pitkää projektia. Blogeista (ja netistä muutenkin) olen pitänyt aina sen loputtomien mahdollisuuksien takia: blogi päiväkirjana, leikekirjana, työprosessikuvauksena, linkkivarastona, muistiinpanoina, mediapankkina, tarinana, runokirjana, jonkin asian ympärille keskittyneenä esseekokoelmana tai kaikkien näiden yhdistelmänä. Muistatteko kun puhuttiin multimediasta?

Miten internetin käyttöni on muuttunut näiden kymmenen vuoden aikana? En usko, että kovinkaan paljoa, luultavasti vähemmän kuin useimmilla. En omista älypuhelinta, eli en instaa, snäppää, twiittaa. Käytän edelleen selaimen kirjanmerkkejä. Fb:tä käytän vaikka senkin käyttöaste on vähentynyt huomattavasti alkuajoista. Pidän edelleen tärkeänä sitä, että minulla on oma perinteinen kotisivu – kotisivu, how quaint! – jolla voin tehdä mitä haluan. Tiedän monia, jotka julkaisevat nykyään pelkästään Instagramissa tai Facebookissa (tai muissa yhteisöpalveluissa), ja jollain tapaa kaipaan perinteisiä kotisivuja ja blogeja. Toisaalta tietysti myös ymmärrän valmiiden palvelujen helppouden ja suosion: omille jutuilleen on paljon helpompi löytää yleisö niiden kautta. Helppokäyttöisyydestä puhumattakaan. Asiassa on myös toinen puoli: internetin jakautuminen suljettuihin kokonaisuuksiin sotii koko netin perusideaa vastaan, ja usein eri yhteisöpalveluiden kautta sisällön löytäminen vaatii kaikenlaisen muun hälyn blokkaamista (mainokset, turhanpäiväiset linkit, suositukset, all sorts of bullshit).

Vanhentuneet domainit joissa on enää vain palveluntarjoajan placeholder-sivu, poistetut kommentit, joku on kirjautunut jonnekin viimeksi vuosia sitten, kuolleet linkit, vanhat bookmarkit jotka eivät vie enää minnekään, aikoinaan tärkeiden yhteisöjen kuihtuminen ja kuolema. Mutta kuten Boris Pasternak sanoi: ”Ei elämää kuin peltoa voi ylittää.” Them’s the breaks.

Mutta tänään, kävellessäni hakemaan pienen pullon kuplivaa juhlapäivän kunniaksi, tunsin itseni onnelliseksi ja se fiilis jatkuu. Nyt istun hyvässä asennossa rakkaan työpöytäni äärellä ja kirjoitan villasukat ja reinot jalassa, kuuntelen Sinatraa (Sings the Great American Songbook) ja siemailen oikein näpsäkän makuista Cono Sur Brut Roséta.

Menneiden syntymäpäivien fiiliksiä voitte lukea näiden linkkien kautta: 2009, 2010, 2011 (2012 on näköjään jäänyt välistä.) 2013, 2014, 2015, 2016, 2017.

20/11

· joonasn – alleviivattua, oma pää, pelit ja pensselit, universumi

Marraskuu tuo tapansa mukaan uutisia kuolemasta. Tällä kertaa se toi tiedon erittäin älykkään oikean herrasmiehen, teologin, kulttuuri-ihmisen, fb-päivityksieni jatkuvan kommentoijan ja ystävieni hyvän ystävän sydämen pysähtymisestä. Käyn kävelyillä, ystäväni kautta vietän aikaa niin hienossa luxuskämpässä, että en ole ennen nähnytkään sellaista. Ihmettelemme asioita, kokkaamme, puhumme tai olemme hiljaa. Sitten aamuaurinko valaisee kaiken, vesi on kirkasta ja säkenöivää kaikkialla ympärillämme ja linnut sirkuttavat. Kävelen kivun läpi. Ja itken vasta kun pääsen kotiini.

What is the dirt, that the pearl is built around? And the pearl is the personality you build around yourself as a protection against that thought ”If they ever find out that I’m worthless, if they ever find out that I’m not enough, I’ll be destroyed.”

Netflixistä hämmentävä ja mielenkiintoinen dokumentti Jim & Andy: The Great Beyond – Featuring a Very Special, Contractually Obligated Mention of Tony Clifton. Kertoo elävästä elämästä ja siitä kuinka se maski mitä pidät kasvoillasi voi jäädä siihen kiinni. Silloin se pitää vain repiä irti. Se sattuu, mutta sen jälkeen olet – toivottavasti ainakin – ehjempi. Ja ainakin oma itsesi.

The choices make you.

Kirjoja part XII

· joonasn – luettua, oma pää, pelit ja pensselit

Viimeksi luettuja: Ian McEvanin Sovitus, Timo K. Mukan Ja kesän heinä kuolee, Keay Davidsonin Carl Sagan: A Life -elämäkerta, Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia, Charles Bukowskin haastattelukokoelma Auringonvalo, tässä olen, uudelleen luetut Philip K. Dickin On aika sijoiltaan ja Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi, Neil Hardwickin Paluu Timbuktuun, Guy De Maupassantin Ihmissydän, Knut Hamsunin Nälkä, Hanif Kureishin Gabrielin lahja, Douglas Couplandin JPod, Kjell Westön Missä kuljimme kerran & Kangastus 38, Petri Tammisen Meriromaani, David Flusfederin Lahja, Marco Kososen Rock’n’roll Suicide Bar, Robert McCammonin (toim.) Kauhujen kirja 5, uudelleen luettu Banana Yoshimoton Kitchen, Joni Skiftesvikin novellikokoelma Suolamänty, uudelleen luettu Antoine de Saint-Exupéryn tuplanide Siipien sankarit & Yölento, uudelleen luettu David Benioffin Varkaiden kaupunki, Pentti Arjopalon Lyyran kirnu, Gabriel García Márquezin Rakkaudesta ja muista riivaajista.

Lukemista odottavat ainakin Jostein Gaarderin Sofian maailma, Aleksandr Solženitsynin omaelämäkerta Puskipa vasikka tammeen, Kerstin Ekmanin Tapahtui veden äärellä, Johan Bargumin Pimeä huone, Maaret Kallion Lujasti lempeä, ja luultavasti ainakin pari muuta.

Kirjahyllyssäkin on viimein jopa tilaa ja pöydillä ja lattioilla ei ole enää tornimaisia kirjakasoja: löysin pitkän etsimisen jälkeen tori.fi:stä kaksi olohuoneeseeni sopivaa kapeaa hyllyä.

Aiemmin: I, II, II revisited, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X & XI.