20/11

Marraskuu tuo tapansa mukaan uutisia kuolemasta. Tällä kertaa se toi tiedon erittäin älykkään oikean herrasmiehen, teologin, kulttuuri-ihmisen, fb-päivityksieni jatkuvan kommentoijan ja ystävieni hyvän ystävän sydämen pysähtymisestä. Käyn kävelyillä, ystäväni kautta vietän aikaa niin hienossa luxuskämpässä, että en ole ennen nähnytkään sellaista. Ihmettelemme asioita, kokkaamme, puhumme tai olemme hiljaa. Sitten aamuaurinko valaisee kaiken, vesi on kirkasta ja säkenöivää kaikkialla ympärillämme ja linnut sirkuttavat. Kävelen kivun läpi. Ja itken vasta kun pääsen kotiini.

What is the dirt, that the pearl is built around? And the pearl is the personality you build around yourself as a protection against that thought ”If they ever find out that I’m worthless, if they ever find out that I’m not enough, I’ll be destroyed.”

Netflixistä hämmentävä ja mielenkiintoinen dokumentti Jim & Andy: The Great Beyond – Featuring a Very Special, Contractually Obligated Mention of Tony Clifton. Kertoo elävästä elämästä ja siitä kuinka se maski mitä pidät kasvoillasi voi jäädä siihen kiinni. Silloin se pitää vain repiä irti. Se sattuu, mutta sen jälkeen olet – toivottavasti ainakin – ehjempi. Ja ainakin oma itsesi.

The choices make you.

Kirjoja part XII

Viimeksi luettuja: Ian McEvanin Sovitus, Timo K. Mukan Ja kesän heinä kuolee, Keay Davidsonin Carl Sagan: A Life -elämäkerta, Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia, Charles Bukowskin haastattelukokoelma Auringonvalo, tässä olen, uudelleen luetut Philip K. Dickin On aika sijoiltaan ja Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi, Neil Hardwickin Paluu Timbuktuun, Guy De Maupassantin Ihmissydän, Knut Hamsunin Nälkä, Hanif Kureishin Gabrielin lahja, Douglas Couplandin JPod, Kjell Westön Missä kuljimme kerran & Kangastus 38, Petri Tammisen Meriromaani, David Flusfederin Lahja, Marco Kososen Rock’n’roll Suicide Bar, Robert McCammonin (toim.) Kauhujen kirja 5, uudelleen luettu Banana Yoshimoton Kitchen, Joni Skiftesvikin novellikokoelma Suolamänty, uudelleen luettu Antoine de Saint-Exupéryn tuplanide Siipien sankarit & Yölento, uudelleen luettu David Benioffin Varkaiden kaupunki, Pentti Arjopalon Lyyran kirnu, Gabriel García Márquezin Rakkaudesta ja muista riivaajista.

Lukemista odottavat ainakin Jostein Gaarderin Sofian maailma, Aleksandr Solženitsynin omaelämäkerta Puskipa vasikka tammeen, Kerstin Ekmanin Tapahtui veden äärellä, Johan Bargumin Pimeä huone, Maaret Kallion Lujasti lempeä, ja luultavasti ainakin pari muuta.

Kirjahyllyssäkin on viimein jopa tilaa ja pöydillä ja lattioilla ei ole enää tornimaisia kirjakasoja: löysin pitkän etsimisen jälkeen tori.fi:stä kaksi olohuoneeseeni sopivaa kapeaa hyllyä.

Aiemmin: I, II, II revisited, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X & XI.

21/04

Eläkeläisrouva tutki polkupyörää keskellä kirpputorin perällä olevaa leveää käytävää. Satuin kävelemään siitä ohi, hän kysyi onkohan tämä pyörä mistään kotoisin, kysyin mitä se maksaa. Viisikymmentä euroa. Katsoin pyörää, katsoin naista. En kyllä viitsisi viittäkymppiä maksaa. Mutta toisaalta eipä niitä taida juuri halvemmalla saadakaan, jatkoin. Kannattaa kokeilla, ihan toimivaltahan tuo näyttää, kehotin. Kun voisi ottaa koeajolle tuonne pihalle. Osoitin että kyllähän tässäkin mahtuu kun ei rupea liikoja keulimaan. Rouva kokeili, pyöräili käytävän toiseen päähän. Kävelin perään, mainitsin että kannattaa testata vaihteisto, päällepäin näyttää toimivalta mutta mitäpä minä tiedän. Tänään kävin samalla kirpputorilla. Ei ollut tullut kauppoja.

16/03

Muutama viikko sitten fb-feediini sattui mainio artikkeli, tietokirjailija ja toimittaja Pontus Purokurun Kansan Uutisten blogiin kirjoittama Näin opit alistamaan itseäsi tehokkaammin! Kokeneen itseriistäjän neuvot kirjoittamiseen.

Kirjoittaminen, niin kuin lenkkeily, on helppoa, jos sitä ei lopeta koskaan. Jos koko ajan tuottaa jotain, edes puolihuolimattomasti, vähän niin kuin vahingossa, ohimennen, vaikka edes ajatuksissaan, niin kirjoittaminen helpottuu valtavasti.

Perustuotanto voi olla listojen tekemistä, muistiinpanoja puhelimessa, kuvien ottamista, blogitekstien luonnostelua, vastuuttomien kirjaideoiden heittelyä, mitä tahansa mielellään epäpuhdasta, hapuilevaa ja kulmikasta.

Jos harrastaa perustuotantoa ja työstää sitä eteenpäin, ei oikeastaan tarvitse varsinaisesti ”kirjoittaa” missään vaiheessa. On lopulta yllättävän vaikeaa istua alas ja käskeä itseään: ”Nyt kirjoitan.” Paljon helpompaa on huijata itseään niin, että koko kirjoitusvaihe jää pois ja tilalla on vain muistiinpanojen tekemistä, lajittelua, yhdistelemistä ja editoimista. Muistiinpano –> yhdistelmät –> laajennukset –> luonnos -> editointi -> julkaisu.

Nopea sivulause

Päivitin blogin (ja maryque.com etusivun) ulkonäköä, joten jos jokin näyttää hullulta, päivitä sivu shift pohjassa (jolloin selain hakee kaikki tiedostot uudelleen palvelimelta sen sijasta että käyttäisi selaimen välimuistista löytyviä tiedostoja). Luulen että yli yhdeksän vuotta mustalla pohjalla riittää, joten kokeillaan välillä valkoista.