16/03

Muutama viikko sitten fb-feediini sattui mainio artikkeli, tietokirjailija ja toimittaja Pontus Purokurun Kansan Uutisten blogiin kirjoittama Näin opit alistamaan itseäsi tehokkaammin! Kokeneen itseriistäjän neuvot kirjoittamiseen.

Kirjoittaminen, niin kuin lenkkeily, on helppoa, jos sitä ei lopeta koskaan. Jos koko ajan tuottaa jotain, edes puolihuolimattomasti, vähän niin kuin vahingossa, ohimennen, vaikka edes ajatuksissaan, niin kirjoittaminen helpottuu valtavasti.

Perustuotanto voi olla listojen tekemistä, muistiinpanoja puhelimessa, kuvien ottamista, blogitekstien luonnostelua, vastuuttomien kirjaideoiden heittelyä, mitä tahansa mielellään epäpuhdasta, hapuilevaa ja kulmikasta.

Jos harrastaa perustuotantoa ja työstää sitä eteenpäin, ei oikeastaan tarvitse varsinaisesti ”kirjoittaa” missään vaiheessa. On lopulta yllättävän vaikeaa istua alas ja käskeä itseään: ”Nyt kirjoitan.” Paljon helpompaa on huijata itseään niin, että koko kirjoitusvaihe jää pois ja tilalla on vain muistiinpanojen tekemistä, lajittelua, yhdistelemistä ja editoimista. Muistiinpano –> yhdistelmät –> laajennukset –> luonnos -> editointi -> julkaisu.

Nopea sivulause

Päivitin blogin (ja maryque.com etusivun) ulkonäköä, joten jos jokin näyttää hullulta, päivitä sivu shift pohjassa (jolloin selain hakee kaikki tiedostot uudelleen palvelimelta sen sijasta että käyttäisi selaimen välimuistista löytyviä tiedostoja). Luulen että yli yhdeksän vuotta mustalla pohjalla riittää, joten kokeillaan välillä valkoista.

Kirjoja part XI

Viimeksi luettuja: Carlos Ruiz Zafónin Taivasten vanki, Ernest Hemingwayn Kenelle kellot soivat, Joni Skiftesvikin Perämies Jokelan kotiinpaluu, Honey Aaltosen Cisse Häkkinen -elämäkerta. Uudelleen luettu Alice Munron Kerjäläistyttö, John Hawkesin Adventures in Alaskan Skin Trade & Oscar Hijuelosin Mambo Kings.

Lukemista odottavat ainakin Ian McEvanin Sovitus (kesken), Chuck Palahniukin Tukehtuminen (kesken), Guy de Maupassantin novellikokoelma Tunnustus (kesken), Lin Jutangin Maallinen onni (kesken), Keay Davidsonin Carl Sagan: A Life -elämäkerta (kesken), Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia, Raymond Chandlerin Syvä uni, Gabriel García Marquezin Patriarkan syksy, Viktor Suvorovin Akvaario, sekä edelleen Baudelairen Pariisin ikävä ja Anatole Francen Paita.

Aiemmin: I, II, II revisited, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX & X.

04/01

En tiedä onko rikkonainen unirytmini – joka on jo muuttumassa normaalimmaksi – muuttanut aivojeni rakennetta vai johtuuko kaikki yleisestä pysähtyneisyyden ja tammikuisen talvihorroksen mukanaan tuomasta luovasta joutilaisuudesta (verrattuna joulukuun stresseihin, rientoihin ja pakollisiin juttuihin), mutta olen tuntenut itseni viime vuorokausina erittäin inspiroituneeksi. Olen maannut pätkittäisten unieni välissä keskellä yötä läppärin kanssa sängyssä ja kirjoittanut hurmoksessa listoja erilaisista asioista (joo määhän teen SketchUpilla 3D-mallin mun lapsuudenkodin kotipihasta!), suunnitellut maalaussarjoja ja taidenäyttelyitä, keksinyt ratkaisuja käsikirjoituksen maailmaan, pyöritellyt sitä mielessäni muutenkin (joo määhän teen SketchUpilla 3D-mallin siitä huoltoasemasta!), budjetoinut asioita, tehnyt ostoslistoja ja unelmoinut tuhannesta eri asiasta ja ollut muutenkin erikoisen onnellisella ja energisellä tuulella. Olin jo ehtinyt unohtaa kuinka hieno työkalu – nimenomaan työkalu – itselle sopiva ja rakas kannettava voikin olla. ThinkPad 4EVER.

Lenovo, Museum of ThinkPad Print Ads, 1992-2012

25/11

bloggeraward

Olennaisen epäluonteenomaista -blogin Veela antoi tunnustuksen ja haasteen, kiitos! Säännöt:

1. kirjoita postaus tunnustuksesta logoineen
2. kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
3. anna ohjeita aloittelevalle bloggaajalle
4. mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. nimeä 10 bloggaaja tunnustuksen saajaksi

Aloitin bloggaamisen helmikuussa 2008. Itse maryque.com oli ollut pystyssä jo vuodesta 2002, ensimmäiset sisällöt olivat lo-fi instrumentaalikitaranauhoituksiani ja etusivun sisältö näytti tältä:

maryque-2003Olin miettinyt blogin perustamista jo vuoden tai pari, ja tiesin jo alusta alkaen että en halua perustaa sitä mihinkään muualle kuin oman domainini alle. Ongelmana oli aluksi löytää sopiva julkaisualusta, sillä halpa tanskalainen webhotellipakettini ei tukenut silloin MySQL-tietokantoja. Vuosina 2003–2006 minulla ei myöskään ollut kotonani internetyhteyttä, käytin päivittäin kouluni tietokoneluokkaa, myöhemmin työ(harjoittelu)paikkani koneita ja nettiyhteyttä. Valmistuin ja muutin toiseen kaupunkiin vuoden 2007 kesällä ja aloin kehittää maryque.comia, ensin työnhakua ajatellen mutta varsin pian päätin tehdä siitä omannäköiseni sivuston henkilökohtaisille asioilleni. Etusivu on pysynyt suunnilleen samanlaisena vuodesta 2007, mustavalkoinen pieni omakuva on vuodelta 2006 Tornion Saarenpäänkadulta, oluttehtaan vierestä, missä asuimme yhdessä ex-tyttöystäväni kanssa yhdeksän kuukautta ennen kuin hän muutti Ouluun työharjoitteluun lokakuun lopulla 2006 ja minä hankin halvemman asunnon ja asuin Torniossa marketin vieressä vielä seuraavaan kesään saakka työskennellen lopputyöni parissa, koukuttaen itseni Pirkan edesmenneeseen pinaattilohipasta-pakaste-einekseen ja ruispaloihin.

Inspiraation blogin perustamiseen sain lukemalla muita blogeja ja jo muutaman vuoden vireillä olleesta kiinnostuksestani kirjoittamiseen. Blogin perustamisen aikaan olin ollut nettiriippuvainen jo kymmenen vuotta. Vielä kotona asuessani jouduin maksamaan omat surffailuni ja siten myös pitämään kirjaa netinkäytöstäni, tässä ruudunkaappaus tekstitiedostosta vuodenvaihteesta 1999–2000:netlog

Ohjeita aloittavalle bloggaajalle, hmm. Kai tärkeintä on julkaista sellaista blogia, jota itse lukisi, ja antaa omien kiinnostuksen kohteiden ja innostuksen näkyä ja kuulua rohkeasti. Kirjoittaa siitä, mikä kiinnostaa, aiheuttaa ajatuksia tai mietityttää. Kieleen ja oikeinkirjoitukseen kannattaa kiinnittää huomiota, mutta siitä ei tarvitse ottaa stressiä, eli tekstin ei tarvitse välttämättä olla mitenkään hiottua tai suunniteltua, ns. tajunnanvirtakin toimii kyllä. Tärkeää on myös se, että kirjoittaja kertoo kokemuksistaan/fiiliksistään subjektiivisesti, eli yrittää avata lukijalle sitä, miltä joku asia hänen näkökulmastaan rehellisesti tuntuu. Liian yleisluontoinen teksti ei ole kiinnostavaa.

En haasta ketään, osa on jo haastettu muiden toimesta ja muutenkin on vaikea keksiä kymmentä aktiivisesti päivittyvää blogia, jota viitsisin haastaa. Mutta tässä muutama blogi, joita tulee seurattua: Töölöntorin reunalta, Olennaisen epäluonteenomaista, Tuulen naapurina, Nollavaimo Ihmemaassa, Toisaalta ja toisaalta II, Asikaine, Stadin friidu, Akateemisen ja populaarin välimaastossa, Tyttö yli laidan, Keijo Nevaranta, My Lawyer Will Call Your Lawyer, Me, Iggy and David & Elefanttinainen.

Kirjoja part X

Viimeksi luettuja: Banana Yoshimoton Kitchen, Steinbeckin Routakuun aikaMatkalla Charleyn kanssa & Hiiriä ja ihmisiä, Ethan Hawken Tuhkakeskiviikko, Ian McEvanin LauantaiRannalla, Jean Echenozin Pianossa, Austerin Mr Vertigo, David Benioffin Varkaiden kaupunki, Veikko Huovisen Ympäristöministeri & Lyhyet erikoiset -novellikokoelmat, David Gutersonin Vuorilta itään.

Lukemista odottavat ainakin Joni Skiftesvikin Perämies Jokelan kotiinpaluu, Honey Aaltosen Cisse Häkkinen -elämäkerta, Guy de Maupassantin novellikokoelma Tunnustus, Viktor Suvorovin Akvaario, sekä edelleen Baudelairen Pariisin ikävä, Anatole Francen Paita ja Ernest Hemingwayn Kenelle kellot soivat.

Aiemmin: I, II, II revisited, III, IV, V, VI, VII, VIII & IX.

Tämä on – osuvasti? – blogin tämän alustan sadas kirjoitus, viime vuoden toukokuusta tähän saakka. Edelliselle alustalle (02/2008–05/2015) kirjoituksia ehti kertyä 715 kappaletta, eli yhteensä olen julkaissut 815 blogiartikkelia (joista toki ehkä parikymmentä on uudelleenjulkaisuja ja osa tietysti pelkkiä kuvia).

Kirjoja part IX

Viimeksi luettuja: Hotakaisen Ihmisen osa (en ole koskaan vielä lukenut ainoatakaan hyvää Hotakaista, dear Doc, olenko normaali?), Steinbeckin Hyvien ihmisten juhla & Torstai on toivoa täynnä, Irvingin Leski vuoden verran (jota Sari lukee juuri nyt), Aleksandr Solženitsynin Ivan Denisovitšin päivä, Pete McCarthyn McCarthy’s Bar: A Journey of Discovery In Ireland, Petteri Tikkasen Black Peider itse ja Rosa Liksomin Unohdettu vartti. Liksomia olen kantanut kotiin melkein naapurissa sijaitsevasta kierrätyskeskuksesta jo kolmella tai neljällä perättäisellä käyntikerralla. Olen myös menettänyt uskoni kaikkeen hyvään luettuani liian suuren kasan maailmankirjallisuuden klassikkonovelleja, mutta edellä mainitut  Steinbeckit onneksi palauttivat sen.

Lukemista odottavat ainakin Banana Yoshimoton Kitchen (kesken), Baudelairen Pariisin ikävä, Anatole Francen Paita, Steinbeckin Routakuun aika, Ian McEwanin Lauantai – muistaakseni ensimmäinen McEwanini koskaan – ja Hemingwayn Kenelle kellot soivat.

Aiemmin: I, II, II revisited, III, IV, V, VI, VII & VIII.