19/06

Päivät kiirehtivät ohitse. Ne ovat samalla pitkiä (valon määrä), mutta myös todella lyhyitä (herääminen vasta pitkälle iltapäivän puolella). Olen nukkunut kahdentoista tunnin yöunia. Olen opetellut pianoa. Olen katsonut kuumeessa internetin välityksellä livelähetystä, jossa kolme astronauttia palasi avaruusasemalta takaisin maahan Sojuz-avaruusaluksella, ja kokenut pelonsekaista ihmetystä: kuinka on tultu tilanteeseen, että tämä on normaalia? Olen antanut hyvälle ystävälleni sohvapaikan muutamaksi vuorokaudeksi, ja nauttinut joka hetkestä hänen seurassaan, ja kävellyt sateessa koko ajan vihreämmän hautausmaan läpi.

Oletteko te lukeneet Karl Ove Knausgårdia? Itse en vielä, mutta kirjakaupan tarjousmyynti teki tehtävänsä. Kaksi osaa käsittääkseni kuusiosaisaisesta sarjasta – jota hyvä ystäväni (kuka ei ole myöskään lukenut niitä vielä) kuvaili sanoilla ”eiks se oo se Norjan Kalle Päätalo”. Kiinnostavaa, ainakin noiden longformijuttujen perusteella. Kirja-arviot (hah) tulnevat myöhemmin.

Shoutoutit blogosfääriin, mihin olen jotenkin joutunut (/päässyt) viime aikoina. Hienoja keskusteluita.

Voiko ihminen vaan skipata juhannuksen?

5 kommenttia kirjoitukseen “19/06

  1. Knauskoordit puri meitsiin, niin ku kaikki rehellisestä haiskahtava. Varsinki kaikki lapsivihakyllästymispurkaukset tuntui aidolta ja jopa raikkaalta. Länsinaapurissa semmosilla tunnustuksilla saa komean uran, Suomessa lastensuojeluasiakkuuden ja huolipuheen, höhöö.

  2. Olemme tainneet käydä Knausgård-kaupoilla suht samaan aikaan. Olen lukenut vasta vähän alkua ensimmäisestä, vaan heti löytyy: ”Mutta onni ei ole tavoitteeni, se ei ole koskaan ollut tavoitteeni, mitä minä sillä tekisin?”

    1. Oi vitsit. Just se eka alkaa uskomattoman kauniisti: ”Sydämelle elämä on yksinkertaista: sydän lyö niin kauan kuin voi.” Kiitos kommentistasi, ja tervetuloa!

Vastaa käyttäjälle Timppa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *